Elikkäs nyt piti ottaa ihan aiheesta omaa aikaa ja hieman päivitellä meidän kuulumisia, ettette vaan luule että mitään ei ois tehty koko aikana :)

Iitan kanssa ollaan päräytetty tavoitteellinen nomeilu talven jäljiltä ja nomea ollaan reenattu kaks kertaa viikossa minimissään. Tämän kevään ja kesän tavoitteena on lisätä pilli kuuliaisuutta ja muutenkin on nyt tarkotus vaikeuttaa Iitan reenien sisältöä. Reenattu ollaan kaksissa naisin ja oikeastaan näin alkuun on ollut mukava reenata ilman reeni seuraa. Mää oon ohjaajana hieman arempi ja näköjään pitkän tauon jälkeen on ollut mukava itsekseen ottaa tuntumaan taas nomeiluun. Toki on ollut tarkoitus rohkaistua myös yhteisreeneihin kunhan vain pääsen täältä kotoa irrottautumaan. Aikataulullisestikkin on ollut helpompi mennä reenaamaan itsekseen, koska olen jossakin määrin aika kiinni täällä kotona  ja heti kun pieni hetki vapautta koittaa olen pyrkinyt suuntaamaan Iitan kanssa reenikentille:)

Iitan kanssa ollaan nyt otettu markkeerauksia, jotka ovat menneet hyvin. Koiran muisti ja keskittyminen on ollut hyvää ja työskentely jouhevaa. Markkeerauksia ollaan otettu kolmella damilla, jotka koira on järjestelmällisesti noutanut halutussa järjestyksessä. Pitkää linjaa ollaan otettu niin, että siinä linjan välillä on ollut dami lähihaku pillitystä varten, tällä olen pyrkinyt lisäämään juuri tuota pilli kuuliaisuutta kesken kovan vauhdin. Tällä linja harjoituksella luulen saavani Iitalle tämän kevään aikana varmuuden myös pysäytykseen pois juostessa ohjaajaan nähden. Tämä pysäytys meillä vaatii vielä harjoitusta ja kokeillaan nyt tätä tekniikkaa löytyiskö se pysähdys varmuus näin. Kohtijuostessa Iita pysähtyy hyvin. Hakuruutua ollaan myös otettu aina kun näyttää, että koiralla on vielä reenien päätyttyä virtaa jota pitäisi saada kulutettua. Iitan työskentelyssä varsinkin pitkällä toistuvalla linjalla on havaittavissa se väsymys, josta olen jo aikaisemminkin kirjoittanut. Lisäksi hakuruudussa on ollut väsymyksen merkkejä ja koira makoilee pitkät tovit reenien lomassa. Harmillista sinänsä, mutta tiedostettu asiahan tämä on.

Tokolut on ollut hieman jäissä, mutta tarkoitus on aloittaa nekin kunhan tuo maa vähän sulaa ja löytyy hyvä paikka missä reenata.

Jotakin uutta halusin ottaa Iitan ja minun reenaamiseen ja olen ilmottanut Iitat rallytokoon, joka alkaa ensi kuussa. Kyseessä on lyhyt kurssi, mutta käydään kokeilemassa. Lisäksi Iita on ilmoitettu OKK:n tokoryhmään, mutta takuita ryhmään pääsystä ei ole minun tekemättömien talkoo tuntien vuoksi. Agilityyn kokeilen myös päästä, mutta luulen että sinne me ei ainakaan päästä koska ei olla talkoiltu.

Otteita Samin päiväkirjasta ( siitä vaaleanpunaisesta, jossa on sydämiä )

" Jos joku tuli Iitan huudeille niin kuulkaa tämä!! Mulla on ollut oma huone yläkerrassa isännän ja emännän huoneen vieressä. Yhtenä kauniina päivänä sieltä vietiin kaikki huonekalut ja sitä alettiin remppaamaan. Mietin että mikäs siinä, kyllä mulle remontoitu yksiö kelpaa. uusien tapettien ilmestyessä seinään olin kyllä sitä mieltä, että vuokralaiselta olisi voinut kysyä hieman mielipidettä, mutta itsekkin hyvin leijonamaisena kissana hyväksyin leijona tapetit. Viimeinen niitti oli kun omaa sänkyäni ei tuotukkaan takaisin huoneeseeni vaan tilalle ilmestyi sänky jossa on kalterit! Ainut hyvä puoli siinä kalterisängyssä on, että Iita ei päässyt mua kiusaamaan kesken unien. Noh, tässä kuukausi sitten ilman että minulle erikseen ilmoitettiin, vuokrattiin yksiöni jollekkin pienelle ja oudolle tuoksuvalle ihmistä muistuttavalle oliolle. Hieman siitä hämmentyneenä olin sekaisin ja minusta tuntui, että kaikki ihmiset on jotenkin pelottavia. Rohkeasti kuitenkin pidin pintani enkä erakoitunut uuteen asuntooni joka sijaitsee alakerrassa ja saunaksikkin sitä kuulemma kutsutaan. Käyn nyt joka päivä tuota otusta nuuskimassa, varpaita ylemmäs en ole uskaltanut nuuskuttaa. Säikähdän aina kun tuo otus yllättäen liikahtaa ja juoksen kiireen vilkkaan pois, ettei se vaan koske minuun. Ihmeen rauhallinen tämä yksilö on, joten luulen että tulen pitämään tästä otuksesta niinkuin Iitastakin, kunhan minulle vain annetaan aikaa. Olen hyvin vakuuttunut että tästä tilanteesta ei tarvitse ressata, koska emäntäni ja isäntäni käyttäytyy ihan normaalisti minua kohtaan ja joskus he hakevat minut yksiöstäni luokseen yläkertaan ja saan haluamani huomion pyyteettä. Iitankin kanssa ollaan juteltu asioista ja me aiotaan hyväksyä tuo otus meidän laumanjäseneksi ilman suurempia taisteluita. Nyt meitä on sitten kolme lemmikkiä...minä, Iita ja tuo pieni otus...ihminen se ei kyllä ole siitä olen varma...vitsi vitsi, on se ihminen...haittaaks se :)

Otteita Iitan päiväkirjasta;

" Rakas päiväkirja, pitkään mietin ja ihmettelin tätä elämän menoa ja sen muuttumista. Kuukausi sitten kaikki asiat selkeni ja nyt ymmärrän miksi emäntäni oli pitkän aikaa lomalla minun kanssa harrastamisesta. Voitteko kuvitella meille muutti pieni ihminen asumaan! Olen viimeksi viime jouluna toivonut ikiomaa lasta ja nyt sen sain! Aluksi halusin seurailla tilannetta etäältä. Ehkäpä ajatuksissa kävi myös aate, että minut unohdetaan kun tuo pieni käärö vei huoltojoukkojeni huomion...sitten huomasin, että ei ne minua ole unohtanut :) Rapsutuksia, lenkkejä ja pusuja saan ihan samallalailla kuin ennenkin ja kaiken kukkuraksi olen päässyt reenaamaan taas kaikkia minulle tuttuja lajeja emäntäni kanssa ihan kahdestaan. Nukkumapaikkani ei ole muuttunut ja ruokaakin saan kuten ennenkin, joten mikäs tässä ollessa. Raskasta on kun välillä tuntuu, että tuota pientä ihmistä ei osaa kukaan muu hoitaa niin hyvin kun minä...minusta joka äänähdystä täytyy kaydä katsomassa ja varmistaa, että vauvalla on varmasti kaikki hyvin. Ainakin kaikki minun omat pentuni ( ne pehmolelut) itkee kun niillä on jokin hätänä. Emäntäni ja isäntäni ottaa näköjään tämän lapsen hoidon hieman lunkimmin kuin minä, olen nyt kuitenkin saanut nukuttua yöt paremmin kun alussa nuo yösyötöt vei kaikki voimat. Emännän kehoituksesta olen sitten jatkanut unia vaikka olisin kyllä valmis osallistumaan vauvan syöttöön myös öisin. Päivisin me pötkötellään yhdessä vauvan kanssa olohuoneen lattialla ja olen yrittänyt ehdottaa muutamia lelujani hänelle, mutta ei se niistä ole innostunut. Kaippa sillä on omat lelut jossain millä leikkiä. Vieraita meillä on käynyt kovasti ja olenkin ottanut omaksi vastuualueeksi komean haukkumisen ovikellon soidessa, varmistan että kukaan asiaankuulumaton ei tule minun vauvaani kiusaamaan.

Kaikki on siis mukavasti ja meidän elämään on tullut paljon täyttöä tuon pienen käärön johdosta...isi aina sanoi mulle," Iita jos joku on varmaa niin emännän ja isännän rakkaus sinua kohtaan. Vauva ei korvaa koiraa eikä koira vauvaa. Molemmille löytyy paikka meidän sydämissämme " ja tähän minä luotan <3

Talon pään suunnatessa harrastuksiin johon koirat ei kuulemma kuulu ( onko niitäkin ?! ) jäi emännän vastuulle koiran viihdyttäminen. Reeni päiväkirja esiin ja eiku Nome reeneihin. Iitan innostus oli sanoinkuvaamatonta kun hain damit ja pillin esiin ja aloin pukemaan ulkovaatteita päälle. Koira oli niin innoissaan, että haki vielä yläkerrasta yhden leluistaan ja Iitan mielestä senkin olisi pitänyt päästä mukaan hauskanpitoon. Rotta Ronkainen jäi kuitenkin kotiin odottamaan Iitan paluuta :) Iitahan on nomeillut tässä pitkin talvea, mutta isäntänsä kanssa ja olen luullut, että se on ollut Iitan mielestä enemmän kuin huisin kivaa. Tämän päivän reaktio sai kyynelet silmiin, kun huomasin koiran todella kaivanneen myös meidän naisten välisiä reenejä.

Ohjelmassa oli siis lähihakua ja linjaa. Lähihaun otin reeneihin mukaan lähinnä sen vuoksi, että tuo pilli saataisiin taas vahvistettu mukaan koiran reeneihin. Neljällä damilla tehtiin pienelle alueelle hakua ja hyvinhän se pillitys oli muistissa ( tottakai). Sama harjoitus tehtiin vielä toistamiseen minun kasvattaessa välimatkaa koiraan puolella edelliseen ja hienosti Iita irtoaa lähihakuun koiran ja ohjaajan välimatkan ollessa noin 5-10 m. Tämän jälkeen oli Iitan luvallinen levähdystauko, koira makoili viitisen minuuttia ja alkoi sitten konkoilemaan ylös ja reenejä jatkettiin.

Seuraavaksi otin linjaharjoituksen, jossa ensimmäisellä kerralla vietiin yhdessä Iitan kanssa samaan linjaan 5 damia muutaman metrin välein kauimmaisen damin ollessa noin 30 m päässä lähetyspaikalta ja lähimmän ollessa näköetäisyydellä. Tämän harjoituksen näin kerran telkkarista kun eräälle tollerille opetettiin eteenkäskyä. Sitten ei muuta kuin eteen käskyllä koira noutamaan dami kerrallaan niin, että kauin haetaan viimeisenä. Tämä näytti olevan Iitasta mukava harjoitus ja mahtavalla vauhdilla koira lähti aina kohti seuraavaa damia. Tässä myös vahvistetaan samalla sitä, että koira ei innostu vaihtamaan damia vaan tuo maltilla aina seuraavana jonossa olevan damin. Harjoitus toistettiin vielä kerran ja sitten lyötiinkin pillit pussiin ja lopetettiin hyvin edenneet reenit ylitiöpäisiin kehuihin ja hymyssä suin lähdettiin kohti kotia. Ja olipas meillä mukavaa...kunhan emäntä pääsee tästä "repusta" eroon niin damitkin eksyy ehkä hieman kauemmas ja haastavimpiin paikkoihin, mutta tällä helpolla reenillä oli hyvä aloittaa meidän tämän vuoden nomeilut!

kuviakin on, mutta taas pitää tehdä se mukava koneelta toiselle siirto ennen kuin saan ne tänne asti näytille:)

Kuten jokainen meidät tuntevat tietävät on Iita tokoilut olleet hyvin köykäisiä viime vuoden keväästä lähtien. Uuden vuoden saattelemana otettiin härkää sarvista kiinni ja tokoilut muutenkin kuin arjessa pärjäämisessä ovat muuttuneet "pilkun viilaamiseen". Autotallin ollessa tyhjää täynnä teimme Iitan kanssa pienimuotoisen tokoreenin sisältäen perusasennon, katsekontaktin pitämisen ja muutaman askeleen seuraamisen. Hyvinhän ne vanhalla konkarilla ( Iitalla) menee :) Mahtavaa flattimäistä innokkuutta on havaittavissa, mutta Iitallahan sitä on ollut aina mikä ei taas minua haittaa lainkaan. Sitä tulee itsekkin ihmeen hyväntuuliseksi kun vierellä istuu korvat höröllään ja alati heiluvan hännän kanssa pirteä koira nuorukainen. Minun mielestä koiran kanssa harrastamisen tulee olla hauskaa, ilman että koiran taikka ohjaajan tulee joka reenikerta vetää pultit jostakin hyvin pienestä asiasta tai todeta koiransa olevan jotenki huono...eikö elämässä ole suurempia murheita kuin se, onko koira tänään innokas vai vähemmän innokas!  Voin lyödä pääni pantiksi, että jokainen koiransa kanssa harrastava ihminen voi kuitenkin todeta onnistuneensa jossakin joka ikinen reenikerta...toki koekoirakoiden on hyvä todeta puutteensa ja kehittämiskohteensa, mutta hyvällä fiiliksellä eikös joo!

Iita pääsi myös pitkästä aikaa riekkumaan koirakaverinsa Hepun ja Atin kanssa. Vaikka leikkihetki oli lyhyt, oli mukava antaa koirien vain juosta ja mesota keskenään. Itse olen kaivannut yhteisreenejä, mutta todella paljon olen kaivannut minun reenitauon aikana sitä, että pääsen näkemään kun koirat pitävät hauskaa koiramaiseen tapaan keskenään. Hepun huoltojoukon kanssa olikin puhetta, että jonkin sortin nome juttuja voisi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan, mutta minulla on vielä mietinnässä jätänkö nuo nome hommat kokonaan Iitan ja hänen isäntänsä jutuiksi...niillä nyt vain jotenki tuo yhteistyö toimii...elikkä nome reeneissä minun virka on ollut viimeaikoina Damin heitin :) Toki koiran ja minun yhteistyön kannalta jotain nome juttuja tehdään, mutta se ihan oikea reenaaminen olisi ehkä järkevintä jättää voimakaksikon väliseksi hommaksi...katsellaan miten tämä kevät pyörähtää käyntiin. Hankien kadotessa olen ajatellut aloittaa mejän reenaamisen ( varsinkin jos tuo nome jää vähemmälle), että pääsen koirulin kanssa tuonne metsään ja yhteisreeneihin.

Aikuisten oikeasti koiran kanssa reenaaminen pyörähtää minun reenikalenterin mukaan käyntiin maaliskuun paikkeilla, joten täältä tullaan hieman kankeana ja hitaana, mutta tullaanpahan kuitenkin :)