Äärettömän väsynyt koira!! mitä opimme siis tästä!? peräkkäisinä päivinä ei voi heittäytyä näin hurjaksi :(

Käytiin siis Iitan kanssa morjestamassa koirakavereita ja kävimme kohtuu mittaisen ulkoilulenkin. Iita tykkäsi kovasti ja huomasimme siinä kävellessämme kuinka Iita hakeutui koiralauman kärkeen ja veti ylpeän oloisena kahta flattiurosta perässään...niinkuin ennen vanhaan ! Alkuun Iita oli varuillaan ja kertoi epävarmuutensa myös pojille, mutta puolen tunnin jälkeen tunnelma rentoutui ja koirilla oli oikein mukavaa keskenään. Enempi siis näitä Iitalle !!!Halukkaat ilmottautukaa :)

Seuraavana päivänä menimme OSN:n vapaavuorolle reenailemaan tokojuttuja. Puolen tunnin jälkeen oli aika startata auto ja lähtä kohti kotia, Iita väsähti. Otin Iitan kanssa luoksetuloa lyhyellä matkalla sekä hieman myös seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. En enään viitsi kovin viilata pilkkua siitä edistääkö Iita seuraamisessa vai ei, pääasia että hauskaa on ja me päästään Iitan kanssa tyttöjen kesken touhuilemaan. Nähtävästi myös ensi sunnuntaina on mahdollista mennä Iitan kanssa hallille reenaamaan ja nyt en tee edellisenä päivänä sen kanssa mitään muuta kun normi ulkoilut, jotta neiti jaksaa tokoilla täyden tunnin ajan.  Yöllä mun piti käydä tönimässä Iitaa kun se makasi niin liikkumattomana samassa paikkaa monta tuntia ja todeta, että hengissä on. Tänään se ei ole jaksanut edes olla mukana kun pikku-ukko on syömässä..tässä Iita on toiminut mm lattian putsarina:) sekä myös tarvittaessa on lapsen naamakin putsattu puhtaaksi...  :D ei pikkupöpöt kolahda meidän jätkään ku kattoo noita kahden touhuja!

Iita pääsi aktiivisen siskonsa äipän johdosta hieman reenailemaan halliin. Vuoro aloitettiin agilityllä, josta nohevasti siirryttiin rallytokoon jota emme ole koskaan kokeilleet. Agilityssä tein Iitan kanssa 4 esteen radan x ? ja ihmeen mukavasti koiruli jaksoi matalia esteitä hyppiä. Jossain vaiheessa huomasin Iitan väsähdyksen, mutta oman odotusvuoron aikana neiti jo nousikin istumaan uutta intoa puhkuen. Hienostihan tuo likka hoitelee agilityrataa ja ihan harmittaa kun sinne koekentille ei ole enään lupaa mennä.
Esteet siirrettiin syrjään ja siirryttiin tekemään rallirataa. Monta rastia oli matkan varrella ja kyllä Iitasta ois ainesta rallittelemaankin  :) Tosi mukava laji!! Rennon letkeetä, mutta kuitenkin saa olla koko ajan valppaana lukiessaan seuraavaa liikettä ja samalla pitäen koiran oikealla paikallaan ja se REMMIIIIIII. Tätä täytyy kokeilla vielä uudestaankin....Ilmeisesti rallytoko on epävirallinen laji ja jäimme Kaisun kanssa miettimään onkohan tässä lajissa samat doping säännökset kuin muissakin lajeissa. Iitallehan menee nyt  kolmea sydänlääkettä....tästä olisi vielä näin eläkeläisellekin uraa urkenemassa jos vain lääkkeet ei estä kisoihin osallistumista :D

Iitan luonne on tässä vuoden sisällä hieman muuttunut ja muutokset huomaa ainoastaan kun ollaan muiden koirien kanssa tekemissä. Ennen niin itsevarma johtaja luonne on muuttunut nyt  "epävarmaksi" ja kokee olevansa uhattuna. Tätä on hankala selittää saatikka kirjoittaa, mutta olen huomannut että ihan noin vain ei Iita halua mennä muiden koirien luokse haistelemaan. Eilen oli kuitenkin erävoitto kun halliin mennessä siellä olikin Helmi vastassa ja Iita pisti kunnon vikinä konserton päälle innostuksesta:) Tuttu koira toi Iitalle turvallisen tunteen ja oli mukava nähdä Iita rennosti toisten koirien kanssa. Huomenna mennään treffeille flätti poikien Touhon ja Rättänän ( nimi on varmaan muuttunut :) luokse! Täytyy ottaa kamera mukaan niin jospa tänne saisi pari kuvaa iloisista noutajista.

Iitan jalassa ollut patti on pienentynyt ettei jopa kadonnut...toivotaan että uutta pattia ei tule tilalle! Karva on alkanut kasvamaan ja koira alkaa muistuttamaan pikkuhiljaa itseltään ulkonäöllisesti. Kiloja on saatu karistettua ja katsotaan kuinka tuo Iitan kunto alkaa kohenemaan jos reipastetaan hieman vauhtia kävelylenkeillä. Täytyy vielä purnata sen verran, että ette usko kuinka ikävä on yhteisiä hiihtolenkkejä koiran kanssa....hiihtäminen on tylsää ilman Iitan seuraa

" Koira istuu olohuoneen lattialla miettien mitä lie...ensi syksyä, nouto kuvioita, -pakko saada äkkiä jotain säpinää-....pikku poika taapertelee koiran ohi, taputtaa koiraa hellästi selästä ja antaa pusun koiran isoon märkään kuonoon ja jatkaa matkaansa minne lie tekemään mitä lie...koira katsoo poikaa äidillisesti, huokaisee ja jatkaa haaveilujaan "  RAKKAAT

Elämän kauneus voi löytyä olohuoneen lattialta keskellä kiireisintä arkea , nautitaan näistä hetkistä