Iita on ollut "saikulla" reilu viikon verran kaikesta kivasta nivusrevähdyksen vuoksi. Eilen koitti se päivä kun päätettiin, että koirulin lihashuolto on tehnyt tehtävänsä ja päätettiin lähteä yhdessä tuumin katsomaan ylikiimingin lintu tilannetta. Auto jätettiin hyvälle paikalle ja lähdettiin patikoimaan syvemmälle hevoskankaan maastoihin. Matkaa oli taitettu rauhallisesti tunnin verran, kun Iitan häntä alkoi hyrränlailla pyörimään ja koira eteni maastossa järjestelmä'llisesti mukavaa rinkiä kiertäen ja tero tuumasi koiran saaneen vainun jostakin. Kuinka ollakkaan lentoon pyrähti ukko teeri ja laukaus, lintu jatkoi lentoaan ja toinen laukaus. Näin kuinka lintu kaartoi puiden taakse. Ampuja epäröi laukaustaan, mutta koiran itsevarma meno linnun perään kannusti ajatusta linnun tippumisesta. Näin Iitan hyppäävän pari kertaa varvikossa ja kohta se jo tulikin komea teeri suussaan palauttaen saaliin ampujalle. Iitalla on tapana tilanteen niin vaatiessa hyppiä ja katsella maastoa "yläilmoista" ja näin säästäen itseään turhalta perkkaamiselta, jos olen oikein ymmärtänyt myös Iitan äippä tekee tuota samaa hyppimistä.

Aikamme fiilisteltyämme tiputusta, Iita pääsi vielä käymään uimassa. Koirulilla on tapana lyödä hanskat tiskiin jos on liian kuuma ja lämpötilan hipoessa +15 astetta oli aiheellista uittaa koira kirkkaassa purossa.

Oltiin jo kävelty jonkin aikaa ja huomattiin, että iitan vaisto veti kovasti vasemmalle ja me seurattiin koiraa siihen luottaen. Yhtä-äkkiä alkoi kuulumaan minulle outoa kurlutusta muistuttaen Ring -elokuvan pelottavaa narinaa. Tero otti "taistelu asennon" ja tuumasi Metson olevan lähistöllä. Iita oli saanut myös vainun metsien kuninkaasta, komea homenokka lähti viereisestä puusta lentoon allekirjoittaneen silmien alta. Tero ei lintua nähnyt, koska puiden oksat olivat tiellä. Jos minulla olisi ollut pyssy ja taito ampua, olisi lintu tippunut. Iita lähti linnun perään ja me jäätiin päivittelemään tilannetta hirvikärpästen saartamana. Muutaman askeleen etenemisen jälkeen lentoon lähtee samaisista puista Koppelo, laukaus ja lintu kaartoi 100 metrin päähän maahan. Iita oli vielä sen ukko metson perässä, joten pillitys koiralle merkiksi luoksetulosta. Koiran tullessa luokse, eteenkäskyllä koira samointein linnun suuntaan. Iitalle ollaan tänä kesänä opetettu lähihakua  intensiivisesti ja pillitys todettiin opituksi, koska merkin kuultuaan koira jäi linnun arvioituun tippumispaikkaan tekemään tarkkaa lähihakua ja koppelo löytyi muutamassa sekunnissa, loistavaa Iita! Jos joku on varmaa ,niin Iitan palautukset. Vielä viime vuonna riistan kanssa oli pieni jänskätys päällä siitä mihin koira saaliin päättää viedä, mutta tänä syksynä palautukset on ollut varmoja. Koiran kouluttaminen kannattaa aina!

Tähän oli hyvä lopettaa tältä erää ja lähdettiin tulille auton suuntaan. Koiran nivunen kesti muutaman tunnin reissun hyvin ja ensi viikolla koiruli pääsee ukon mukaan metsälle uusien seikkailuiden toivossa.