Kauan odotettu vastaus saapui postissa! Iitalla on todettu dilatoiva kardiomypatia.

Helpotusta asiaan tuo se, että nyt tiedetään mikä koiraa on vaivannut oikeastaan koko eliniän ajan ja enään ei voi syyttää Iitan hyytymistä koiran motivaation puutteesta ( niinkuin monet kerrat olen saanut kuulla ). Ensimmäisen kerran mieheni sanoi epäilevän Iitan sydämessä olevan jotain vikaa kun koira oli puolivuotias. Olimme raikkaana kevät aamuna metsässä lenkillä noin puolen tunnin ajan ja pois lähtiessä Iita lysähti auton läheisyydessä maahan makaamaan ja sitä ei saatu siitä millään keinoin liikkumaan, koira makasi oudosti etutassujaan rintaansa vasten painaen ja ei oikeastaan reagoinut kun sitä jututti...näitä on sitten tapahtunut pitkin Iitan ikää.  Nyt viime aikoina olen huomannut Iitan uupuvan pelkillä kävelylenkeilläkin niin, että kotiin tullessa koira on ollut huonovointisen näköinen ja maannut juuri tuolla äsken mainitsemalla tavalla etutassujensa päällä. Ennen Iitan uupuminen on tullut ilmi lähinnä raskaamman liikunnan tai reenien yhteydessä.

Jotenkin harmittaa kun on tehnyt kaikkensa mm liikunnan, ravinnon, harrastusten suhteen, että koiralla olisi hyvä ja laadukas elämä ja nyt sitten saa kuulla tämmöisen uutisen. Näillehän ei voi mitään, elämässä sattuu ja tapahtuu eikä tapahtuneita asioita saa enään muuksi muutettua....mutta empä kylllä keksi mitään mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta Iita olisi selvinnyt moiselta sairaudelta. Nyt ei muuta kuin Iitalle lääkehoito käyntiin ja mennään arkielämä Iitan ehdoilla...Metillä ja reeneissä Iita käy "normaaliin" tapaan, tosin niitä on kevennetty huimasti jotta se pysyisi koiralle mielekkäänä.

Että tämmöstä, tässä on sulatettavaa kerrakseen