Otteita Samin päiväkirjasta ( siitä vaaleanpunaisesta, jossa on sydämiä )

" Jos joku tuli Iitan huudeille niin kuulkaa tämä!! Mulla on ollut oma huone yläkerrassa isännän ja emännän huoneen vieressä. Yhtenä kauniina päivänä sieltä vietiin kaikki huonekalut ja sitä alettiin remppaamaan. Mietin että mikäs siinä, kyllä mulle remontoitu yksiö kelpaa. uusien tapettien ilmestyessä seinään olin kyllä sitä mieltä, että vuokralaiselta olisi voinut kysyä hieman mielipidettä, mutta itsekkin hyvin leijonamaisena kissana hyväksyin leijona tapetit. Viimeinen niitti oli kun omaa sänkyäni ei tuotukkaan takaisin huoneeseeni vaan tilalle ilmestyi sänky jossa on kalterit! Ainut hyvä puoli siinä kalterisängyssä on, että Iita ei päässyt mua kiusaamaan kesken unien. Noh, tässä kuukausi sitten ilman että minulle erikseen ilmoitettiin, vuokrattiin yksiöni jollekkin pienelle ja oudolle tuoksuvalle ihmistä muistuttavalle oliolle. Hieman siitä hämmentyneenä olin sekaisin ja minusta tuntui, että kaikki ihmiset on jotenkin pelottavia. Rohkeasti kuitenkin pidin pintani enkä erakoitunut uuteen asuntooni joka sijaitsee alakerrassa ja saunaksikkin sitä kuulemma kutsutaan. Käyn nyt joka päivä tuota otusta nuuskimassa, varpaita ylemmäs en ole uskaltanut nuuskuttaa. Säikähdän aina kun tuo otus yllättäen liikahtaa ja juoksen kiireen vilkkaan pois, ettei se vaan koske minuun. Ihmeen rauhallinen tämä yksilö on, joten luulen että tulen pitämään tästä otuksesta niinkuin Iitastakin, kunhan minulle vain annetaan aikaa. Olen hyvin vakuuttunut että tästä tilanteesta ei tarvitse ressata, koska emäntäni ja isäntäni käyttäytyy ihan normaalisti minua kohtaan ja joskus he hakevat minut yksiöstäni luokseen yläkertaan ja saan haluamani huomion pyyteettä. Iitankin kanssa ollaan juteltu asioista ja me aiotaan hyväksyä tuo otus meidän laumanjäseneksi ilman suurempia taisteluita. Nyt meitä on sitten kolme lemmikkiä...minä, Iita ja tuo pieni otus...ihminen se ei kyllä ole siitä olen varma...vitsi vitsi, on se ihminen...haittaaks se :)