Emännän ollessa työreissussa ja isännän ollessa töissä on Iitalla ollut lepokausi viime viikon aikana. Tosin tätä lepokautta on hieman vahvistanut myös Iitan juoksut. Toko ja Agility ( ohjatut siis ) on nyt tauolla kolme viikkoa ja nomeilu jää tauolla yhdessä reenaamisen merkeissä, kun nuo Iitan reeni kaverit pukkaa olemaan kaikki poikia :) Eilen käytiin tekemässä Iitalle muistin virkistykseksi linjoja ja hyvin nuo sokko linjat sillä menee. Silloin kun dami on Iitan tietämättömissä niin se malttaa kuunnella ja on aikasta hyvin ohjauksessa. Eteen käsky on parantunut paljon. Pienen kaarron se tekee alku vauhdeissa, mutta palaa ohjatulle linjalle parin metrin kaarron jälkeen. Itseäni tuo ei haittaa, joten ei varmaan muitakaan. Luulen sen johtuvan siitä hurjasta vauhdista millä Iita eteen käskyssä lähtee. Palautuksen se tekee suoraan kohti tullen eli oli palautuksen suunta ohjaajaan nähden mikä tahansa niin Iita juoksee niin, että viimeiset 10 m se tulee suoraan kohti...tykkään tästä uudesta piirteestä. Se on varmaan tullut lukuisten palautusharjoitusten myötä, jolloin Noutokapula on viety suoraan eteen päin sen 10 m...tiedä häntä. Tokossa ollaan Iitan kanssa päätetty nyt hioa seuraaminen kuntoon, siihen on saatu taas uuden kouluttajan myötä hyviä vinkkejä. Seisominen on saatu uudella käskyllä avautumaan ja sen kanssa ollaan nyt vähän aikaa varovaisia, ettet kuluteta käskyä puhki. Muuten toko sujuu hyvin, olen oikein tyytyväinen Iita kehitykseen. Agility on aina hauskaa ja se menee pelkästään sen vuoksi loistavasti. Ohjaajan pitäisi maltaa hidastaa aina välillä vauhtia, niin koirakin hidastaisi!! Jälkeä on tarkoitus vetää lähiaikoina...kunhan saan sen veren ostettua!!

Kokeilut ei edelleenkään ohjaajaa kiinnosta, joten saa nähdä innostunko ilmoittamaan Iitaa mihinkään kesän kokeeseen...se ei vain ole minun juttu. Iitalla pitäisi olla koehenkilö, jolla riittää uskallusta ilman sydänkohtauksen pelkoa mennä Iitan kanssa kokeeseen:) Iitat tuntien ei nuo kokeilut ole Iitankaan juttu...me ei haluta nostaa isompaa ääntä itsestämme, me ollaa hyviä keskenään eikä muiden tietoisuus siitä kiinnosta meitä lainkaan tai me ei saada siitä mitään hyvää oloa jne. Yleensä on käynyt myös niin, että kun me ollaa paikassa jossa meitä saatetaan "hieman" arvostella niin kaikki menee päin pers.... koska me/minä ollaan niin paniikissa. Miten sitten käy kokeessa jos isoissa reeneissäkin käy noin...noh, tulipahan taas avauduttua, mut tekipä hyvää :)

Iitan uusin harrastus on myös isännän uusi harrastus. Pyöräliikkeestä on haettu uuden karhea komea maastopyörä jousituksineen ja Iita viipottaa isäntänsä kanssa metsälenkkejä onnellisena. Koira tykkää kuulemma kovasti kun saa juosta metsässä isännän ajaessa pyörällä, tutuiksi on tulleet hiukkavaaran sekä jäälin metsäpolut. Tämä harrastus jatkuu Iitalla koko kesän ja syksyä varten on sitten isäntä ja koira iskussa metsästystä varten :) Iitan kanssa on myös juostu paljon ja koiran "kisakunto" alkaa olemaan siinä vaiheessa, että emännän on turha lähteä sen kanssa juoksemaan...olen liian hidas Iitan mielestä:) jätetään siis minulle nuo reippaat palautuskävelyt!

Samista on tullut ihanainen killimilli...se nukkuu vieressä joka yö ja on muutenki aina liki. Sitä ikä teettää, pikku diivasta on pikkuhiljaa tulossa vanha herra Huu, joka tykkää kyhnöttää lämpimästi kylkeä vasten. Meidän rakas :) Sami on päässyt myös tutustumaan uusiin naapureihin, kaksi oikein komeaa pitkäkarvaista kollia asustaa meidän seinän takana ja arvatkaa kuka istuu päivät ikkunassa nähdäkseen edes vilauksen noista komistuksista...no meidän only gay in village :)