Syksy koitti ja meidän perhe pääsi aloittamaan yhteisen harrastuksen metsästyksen parissa. Emäntä on ollut mukana pariin otteeseen, mutta muuten ovat nuo kaksi konkaria olleet metsällä ilman huoltojoukkoa :) Sorsatus polkaistiin hyvin käyntiin heti aloituspäivänä Iitan noutaessa 4 sorsaa. Alussa oli ollut hieman "omimista" ilmassa ensimmäisen linnun kohdalla, kuitenkin sorsa oli palautunut ampujalle ilman isompia kehoituksia tosin vauhtia oli ollut hieman vähemmän palautuksessa kuin normaalisti :) Minusta moinen hidastelu ehkä kuuluukin asiaan pitkän reenikauden damien ja kylmän riistan jälkeen. Voin kuvitella kuinka herkulta lämmin ja verelle tuoksahtava lintu suussa maistuu lokkien ja varisten jälkeen :) Toki jos omiminen on sen sorttista ettei riista palaudu ollenkaan niin silloin on syytä miettiä missä mättää! Mutta Iitan tapauksessa siis tämä omiminen oli ollut makustelua ennemmin kuin omimista.

Hienosti Iita perkkaa kaislikoita ja koiran nenä kertoo ahkerasti nuuskuttaen milloin lintuja on lähistöllä. Passi työskentely on ollut myös mallikelpoista ja koira malttaa olla paikallaan pitkiä aikoja, ilman erillistä käskytystä ja remmiä. Hienosti koira on alkanut seuraamaan aseen piipun suuntaa ja ottaa siitä itselle tietoon mahdollisen linnun tippumisen paikan. Mukavaa on ollut seurata taas vuoden vanhemman Flatti nuorukaisen kehitystä verrattuna viimevuoteen. Toki tiedossa on ollutkin Iitan huima kehitys keskittymisessä ja yhteistyössä, mutta koska meitä ei tuolla kokeissa saada arvosteltua niin tämä käytäntö on meidän mittari jo opittujen asioiden ja tulevien reenien sisällön suhteen.

Sorsia on tullut kiitettävästi ja siivet on otettu talteen ajatellen Iitan seisomisen vahvistamisreenejä seuraavan reenikauden ampaistua käyntiin ensi keväänä. Iitan seisominen on tosi vahvaa ja tarkoitus on ottaa seisominen käyttöön ihan oikeasti metsästykseen, koska koira sitä ahkerasti tarjoaa. Elikkä tarkoitus on vahvistaa seisomista niin, että Iita tietää meidän ihmisten ymmärtävän hänen seisomisensa tarkoitus ja näin ollen koira malttaa seistä ilman erillistä käskyä paikallaan niin kauan kunnes noutokäsky päästään antamaan.

Kohta alkaa iiik niin ihana kanalinnustus joka taitaa olla meidän perheen naisien suosikki! Sinne suunnataan siis lauantaina ja odotetaan sitä legendaarista joka vuotista metsoa! Kanalinnustusta seuraa hirvestys ja jänestys, joten kiirettä piisaa pienellä mustalla paholaisella, mutta koska se on niin mukavaa niin mielelläänhän Iita sinne metsään ihanan isäntänsä kanssa lähtee.

Iitan kanssa on tarkoitus jatkaa tokoiluja tässä metsästyskauden aikana. Damit on nyt nurkassa ja ne kaivetaan esiin sitten joskus. Parasta NOME reeniä on nyt tämä rehellinen käytäntö ja sitä ei mennä sotkemaan dameilla. Lisäksi koira on käytännönmetillä monta kertaa viikossa, joten ei koiralla olisi energiaakaan keskittyä damireeneihin :)

Iita on muuten nyt myös niin komeassa kunnossa karvansa ja kroppansa suhteen, että näyttelyihin pitäisi päästä, mutta siihen ei ole aikaa eikä näyttelyitä taida kyllä nyt ollakkaan. Mutta ajatuksissa on käynyt, että nyt kehtaisi koiransa viedä arvosteltavaksikkin :)