Iitan kanssa ollaan parina päivänä vedetty noutoharjoituksia helpoimman kaavan mukaan muistin virkistämis mielessä. En ole pitkään aikaan päässyt oikein touhuilemaan koiran kanssa, mutta nyt on ollut koirakin kotona pari päivää niin, että virtaa riittää reenailuunkin.

Lähinnä ollaan hiottu linjaa ja tänään otettiin muutama suuntaharjoitus sekä pysäytyksiä. Linjan kanssa ei ollut mitään ongelmaa vaikka oli polun ja ojan ylityksiä. Luulen, että koiran valtava energian määrä ei antanut tilaa harkinnalle juoksenko suoraan vai menenkö mukavasti polkua pitkin. Meillä on ollut ongelmana Iitan mukavuudenhalu käyttää tallattuja polkuja, mutta tänään siitä ei ollut tietoakaan. Suuntaharjoituksissa piti hieman hioa taakse lähetystä, mutta kyllä se sieltä sitten muistui mieleen ja päästiin tekemään muutama suuntaharjoitus onnistuneesti. Iitasta oli ehkä kuitenkin parasta kaikista pitkä linja, joita tein viimeiseksi. Koiralla on aivan mahtava halu juosta lujaa, niinpä yhdistin sen linjaharjoitukseen ja olipa meillä mukavaa. Uimaankin koira innostui reenailun jälkeen. Vesinoudot jätin ihan tarkoituksella väliin, mutta vesipetona ei hauva voinut vastustaa kiusausta uimisesta ja polskuttelikin pitkän tovin kirkaassa soramontussa. Lopuksi vedettiin reipas 45 min kävelylenkki ja hieman tokoakin harjoiteltiin yllättävien vastaantulijoiden ohituksessa.

Eilen käytiin reenaamassa linjanpätkällä ja samaisella pätkällä oli yhtäaikaa jokin "jamppa" keräilemässä mitä lie sieniä. Aluksi hieman harkitsin reenauspaikan vaihtoa, mutta kävin ystävällisesti kysymässä haittaako jos pidän koiraa irti. Lupa irti olemiseen saatiin ja eikun reenit pystyyn. Paras oli se hetki kun lähetän Iitan linjalle, jossa juuri kyseinen sienestäjä oli apajillaan. Sekä koira, että sienestäjä katsoivat toisiaan ( Iita, jolla oli vauhtia sata lasissa ) ja jatkoivat harkitusti molemmat sitä mitä olivat tekemässä. Ei haitannut Iitaa sienestäjä ei, taas olemme kehittyneet häiriötekijöiden suhteen :)

Mukavaa on taas aloitella nomeilu koiran kanssa, jonka kehitys on mennyt huimasti eteenpäin. Huomenna meillä oli yhteisreenit ja iltasella voisin tehdä vaikka verijäljen...FUN :)

Sami taas on vuorostaan ottanut tämän viikonlopun teemaksi "kylki kylkeä vasten". Aamulla kisuliini kömpii peiton alle kainaloon ja jatkaa tyytyväisenä uniaan mamman vieressä. Sami ei vaan pidä siitä, että peitto koskee korviin, joten nyt on mammalla astetta rankempi niskalukko päällä, koska jouduin pitämään peittoa ylhäällä Samin pään kohdalta...mitä ei tyytyväinen kissan omistaja tekisi kissansa tähden :) Tälläkin hetkellä kollimolli kyhnyttää vieressä kehräten tyytyväisenä, ihanainen killimillivanilli :)