elikkä on kulunut kotvanen kun olen viimeksi tänne jotain raapustanut. Päivittelemistä on kovasti, mutta aloittelen nyt näistä lähipäivien tapahtumista.

Iitan kanssa ollaan kovasti reenailtu tokoa ja nyt pitkästä aikaa myös nomea. Toko menee Iitalla mukavasti ja toiveet on kovat. Josko tässä kevään kynnyksellä ainakin mölliryhmässä käytäs näyttäytymässä ihan henk´koht´ koulutusmielessä. Toko Iitalla luistaa parhaiten OKK:n virpiniemen kuplahallilla ja olemmekin painottaneet juuri siellä reenaamista. Oma Jämäryhmän reeni vuoro menee meillä useasti vain sosiaalistamisen reenaamiseen, koska jostakin syystä tuo halli ei ole Iitan mielestä hyvä paikka keskittyä niin paljon, että tokoa voisi siellä kunnolla sen kanssa reenailla. Temppujaki ollaan jonkin verran opeteltu kun pakkanen on ulkona paukkunut niin, että pienen neidin tassuja olisi palellut ulkoilun merkeissä. Energia täytyy jollain lailla purkaa, joten nyt meiltä luonnistuu koiratanssi ja katujen kielessä high five, joka läpsäytetään aina hyvän reenin päälle:)

Nome meillä on nyt sillä mallilla, että ollaan saatu tuo palautus toimimaan niin, että voidaan alkaa nomeilemaan ns ihan kunnolla. Me ollaan jonkin aikaa hiottu juuri tuota palauttamista ja tänään koimme Iitan kanssa viimeisen valaistumisen asian suhteen ja luulen, että nyt pullat hyvin uunissa sen suhteen. Hieman lukkoilua Iitalla näyttää olevan ,kun on muitakin koirakoita mukana, mutta meidän täytyy alkaa pikkuhiljaa totuttamaan Iitaa yhteisreeneihin vaikka aluksi vain seuraamalla kun muut reenaa. Iitan lukkoilun syyksi olen pitkällisen harkinnan jälkeen paikantanut epäonnistuneet taipparit x 2 !!! Koirat on kuitenkin niin fiksuja, että koira tietää epäonnistuneensa ja samalla pettäneensä ohjaajan ja joka kerta tilanteen muistuttaessa koetilannetta, koira menee lukkoon. Tänään huomasin, kuinka ihmisen läsnäolokin sai Iitan kaartamaan luoksentulossa juuri tämän toisen ihmisen kohdalla. Mutta kyllä me tästä noustaan, jos ei muuten niin ainakin niin, että päästäisiin reenaamaan hieman isomman porukan kanssa ilman lukkoilua. Tänään Iita pääsi nomeilemaan heti aamutuimaan Hepun kanssa. Pitkästä aikaa tein Iitalle ihan kunnon noutoja ja palauttaminen oli loistoluokkaa sen jälkeen, kun Hepun omistaja Katja kertoi, että olen ihan paskanjäykkänä kun Iita tulee damin kanssa kohti. Ja tottahan se olikin, minulla oli jo valmiiksi negatiivinen asenne palauttamista kohtaan ja näin ollen koirakin meni ihan hämilleen kun vaistoaa ohjaajan olevan epävarma / luovuttanut onnistumisen suhteen. Me tehtiin Iitalle nouto, jossa Iitan tullessa damin kanssa luokse aloitin aivan mahdottaman mainittelun ja lirkuttelun ja kehuin koiran maasta taivaaseen ja arvatkaapa mitä?! Iita tuli damin kanssa eteeni ja istui rauhallisesti alas ja näin damin palautus onnistui siis täydellisesti! VOITTAJA FIILIS :) Iitahan on osannut tuon palautuksen koko ajan, mutta tuossa tilanteessa, jossa dami pitää hakea kauempaa ja nouto ei olekaan niin helppo, se on unohtanut aina osaamisensa...kiitos minun siis! Tästä on hyvä jatkaa :)