Iitan kanssa ollaan reenattu riistalla ja ilman. Palautukset on saatu toimimaan ottamalla kokonaan uudet tuulet reeneihin mukaan. Mietin, mitä tekisin pennun kanssa noutoharjoituksissa ja sitä kautta ( leikin ) ollaan saatu palautuksista ilo irti, eikä Iita enään epäröi (ainakaan niin paljon :) ja pohdi palautuksen yhteydessä muuta kuin, että mitä mukavaa saa palkkioksi palautuksesta :) Herkästi Iita edelleen reagoi ulkopuolisiin ärsykkeisiin, mutta sitä täytyy kovasti rohkaista ja kannustaa niin reenit sujuu itsevarmasti. Reenit ja myös uuden oppiminen on tapahtunut koiran ehdoin eli kiirettä ei pidetä, " kaikkea ei tarvitse heti osata ". Asioita on opeteltu osissa ja näin ollaan saatu koiran ja ohjaajan pää pidettyä kasassa. Reeneissä Iitalle ei sanota ei, koska siihen sanaan se reagoi liian herkäsi, muutenkin jos joku asia ei ole mennyt niinkuin olisi pitänyt mennä, otetaan mietintä myssy käyttöön ja koitetaan seuraavalla kerralla uudestaan. " Simputtamista " en harrasta, johtuen omasta sekä koiran luonteesta.

Toisin sanoen siis ollaan saatu tämän vuoden aikana ihmeitä aikaan, ja ensi kuussa Iita pääsee sorsalle hyvillä mielin. Paljon on vielä työn sarkaa, mutta aikaahan meillä on. Tosin koiraton kausi on uhkaavasti lähestymässä ja me päästään Samin kanssa viettämään taas laatuaikaa kahdestaan :)