Iita pääsi aktiivisen siskonsa äipän johdosta hieman reenailemaan halliin. Vuoro aloitettiin agilityllä, josta nohevasti siirryttiin rallytokoon jota emme ole koskaan kokeilleet. Agilityssä tein Iitan kanssa 4 esteen radan x ? ja ihmeen mukavasti koiruli jaksoi matalia esteitä hyppiä. Jossain vaiheessa huomasin Iitan väsähdyksen, mutta oman odotusvuoron aikana neiti jo nousikin istumaan uutta intoa puhkuen. Hienostihan tuo likka hoitelee agilityrataa ja ihan harmittaa kun sinne koekentille ei ole enään lupaa mennä.
Esteet siirrettiin syrjään ja siirryttiin tekemään rallirataa. Monta rastia oli matkan varrella ja kyllä Iitasta ois ainesta rallittelemaankin  :) Tosi mukava laji!! Rennon letkeetä, mutta kuitenkin saa olla koko ajan valppaana lukiessaan seuraavaa liikettä ja samalla pitäen koiran oikealla paikallaan ja se REMMIIIIIII. Tätä täytyy kokeilla vielä uudestaankin....Ilmeisesti rallytoko on epävirallinen laji ja jäimme Kaisun kanssa miettimään onkohan tässä lajissa samat doping säännökset kuin muissakin lajeissa. Iitallehan menee nyt  kolmea sydänlääkettä....tästä olisi vielä näin eläkeläisellekin uraa urkenemassa jos vain lääkkeet ei estä kisoihin osallistumista :D

Iitan luonne on tässä vuoden sisällä hieman muuttunut ja muutokset huomaa ainoastaan kun ollaan muiden koirien kanssa tekemissä. Ennen niin itsevarma johtaja luonne on muuttunut nyt  "epävarmaksi" ja kokee olevansa uhattuna. Tätä on hankala selittää saatikka kirjoittaa, mutta olen huomannut että ihan noin vain ei Iita halua mennä muiden koirien luokse haistelemaan. Eilen oli kuitenkin erävoitto kun halliin mennessä siellä olikin Helmi vastassa ja Iita pisti kunnon vikinä konserton päälle innostuksesta:) Tuttu koira toi Iitalle turvallisen tunteen ja oli mukava nähdä Iita rennosti toisten koirien kanssa. Huomenna mennään treffeille flätti poikien Touhon ja Rättänän ( nimi on varmaan muuttunut :) luokse! Täytyy ottaa kamera mukaan niin jospa tänne saisi pari kuvaa iloisista noutajista.

Iitan jalassa ollut patti on pienentynyt ettei jopa kadonnut...toivotaan että uutta pattia ei tule tilalle! Karva on alkanut kasvamaan ja koira alkaa muistuttamaan pikkuhiljaa itseltään ulkonäöllisesti. Kiloja on saatu karistettua ja katsotaan kuinka tuo Iitan kunto alkaa kohenemaan jos reipastetaan hieman vauhtia kävelylenkeillä. Täytyy vielä purnata sen verran, että ette usko kuinka ikävä on yhteisiä hiihtolenkkejä koiran kanssa....hiihtäminen on tylsää ilman Iitan seuraa