Iitan kanssa oli tänään vuorossa markkeerausharjoituksia. Reenit laitettiin pystyyn kolmella damilla, joista yksi lensi kaislikkoon, yksi avo veteen ja yksi metsään. Hienosti Iita nouti damit halutussa järjestyksessä ja malttia oli kiitettävästi. Palautuksista on tullut hauskaa ja on kiva huomata, että koira ei enään ressaa kun tulee dami suussa luokse. Palautukset meillä tulee suoraan käteen, jonka jälkeen Iita automaattisesti hypähtää sivulle. Tämä toimii meillä tällä hetkellä ja en ole tarkoituksellakaan vaatinut koiraa istumaan sivulle ja pitämään damia suussa pitempiä aikoja, koska silloin suu käy levottomaksi ja dami tahtoo tipahdella. Tätä ongelmaa ei ole tokossa, jossa alunperinkin otettiin ihan uusi tekniikka käyttöön kun oli noutoharjoitusten vuoro. Siitä viisastuneena aloin huomaamaan mikä saa Iitat ressaamaan nome palautuksissa. Nome palautuksista katosi hauskuus ennen kuin koko nomeilu ylipäätään kerkesi alkamaankaan. Muistakaapa siis pentujen omistajat pitää koiria pentuina kun aloittelette nuoren koiran kanssa harrastuksia. Pentukoiran kanssa ei saa olla liian tosissaan, kyllä se siitä sitten vakavammaksi muuttuu ajan kuluessa jos näin haluatte. Myöskin aikuisten koirien kanssa saa leikin varjolla paljon uutta opituksi, älkää siis olko niin tosissaan ja muistakaa hymyillä, silloin myös häntä heiluu :)

Tänään meillä oli yleisönä kaksi ihan tuntematonta collieta omistajansa kanssa, kiitos hänelle kun jäi meitä häiritsemään :) Iita ei enään yleisöstä ressaa...enkä minäkään. Sitä kun tajuaa tehdä omat asiat omalla painollaan ja tyylillään, niin ei muiden katseet saa "paniikkia" aikaiseksi.

Toko juttuja olisi tarkoitus ensi viikolla aloitella jonkin moisen tauon jälkeen. Hyvälle mallille saatiin tuossa ennen taukoa liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen. Jälkimmäisestä taidetaan jatkaa ja sitten ihan perus seuraamiset yms jutut siinä sivussa.

Eilen lenkillä sai koiruli emäntänsä taas hymyilemään; Iitallahan oli iso ongelma pentuna toisien koirien ohittaminen. Tämä ongelma saatiin kuriin kunnes 1 vuotiaana se palasi jonkin sortin uhmaiän seurauksena takaisin. Tällöin se oli hieman työläämpi saada pois koiran käytöksestä, mutta siihenkin löytyi keinot tennispallon ja damin avulla. Aina onnistuneen ohituksen jälkeen lensi dami tai pallo. Nyt ohitukset eivät ole enään meidän ongelma, mutta joka kerta kun olemme ohittaneet koiran vaatii Iita kehut taluttajaltaan. Eilen sitten en hoksannut kehua Iitaa vaikka se seurasi mallikelpoisesti vasemmalla puolellani ohitustilanteessa ja sen unohduksen sain huomata varsin selvästi. Iita tuhahti ja hypähti suoraan eteeni, pysäytti minut, otti oikein napakan katsekontaktin ja sitten katsoi ohittamaamme koiraa, jonka jälkeen tajusin kehua Iitaa ja matka jatkui normaalisti. Jälleen kerran voisin sanoa : meidän ihana Iita :)