Iitalla on aina aamuisin tapana ( ja miksi ei myös muulloinkin ) kerätä lenkillä mukaan olut/siideri tölkkejä, joita kanssa ihmiset nakkelevat yön pimeinä tunteina luontoon. Tänä aamuna ahkeraliisa oli taas totuttuun tapaan aikaisin liikenteessä ja eka tölkki löytyi lenkin alkumetreiltä. Iita kanteli sitä hyvin ylpeänä, kunnes tuli toinen tölkki vastaan...suoranainen ongelma saada kaksi jäistä tölkkiä mahtumaan pienen koiran suuhun! Näppärä Iita hoksasi, että emännällä oli kädet vapaana ja niimpä sain yhden tölkin itsekkin kantoon. Siinä kävellessä huomasin, että eräs pyöräilevä mummo oli hitaasti ohittanut meidät jo kahdesti ja tuli jo kolmatta kertaa vastaan höröstellen Iitan kohdalla ja koiraa tuimasti napittaen. Tajusin, että se mummo kärkkyi Iitan tölkkiä, suorastaan TÖRKEETÄ :) Luulen, että Iitakin tajusi mummon olevan kiinnostunut hänen tölkistään, rinta rottingilla ja nenä taivasti kohti Iita kevyesti hypähdellen käveli eteenpäin ja minä perässä hyvin itsevarmasti ja toivoin koko ajan, että koira ei jäisi haistelemaan urosten jättämiä tekstiviestejä, jolloin se yleensä laskee tölkin maahan siksi aikaa. Se helekatin mummo seurasi meitä koko 25 min ajan kun kierrettiin meidän perinteinen aamulenkki, mutta Iitan tölkkiä se ei saanut...pienen pieni voittaja fiilis on meillä molemmilla nyt Iitan kanssa, vaikkakin postilaatikoilla huomasin toisen tölkin olevan arvoton ja nakkasin sen roskiin. Tämmöinen aamu tällä kertaa ja taas on Iita puuronsa ansainnut :)