Kovasti ollaan koiran kanssa tohuiltu ja touhuilut jatkuu. Hyvien reenitulosten vuoksi, motivaatiota on siis koiralla sekä molemmilla koiran ohjaajilla. Meille on nyt tullut säännöllisiksi yhteisreeneiksi viikonloppu aamujen treffit Hepun kanssa ja on sinne joskus jaksanut herätä myös Helmi siskokin. Me ollaan...tai minä olen näitä kuuluisia aamu ihmisiä, joten mielellään menen heti aamusta touhuileen koiran kanssa, niin on sitten loppupäivä ns vapaata toimintaa ja aikaa muullekkin kuin koiraharrastukselle. Meidän onneksemme myös Hepun omistaja Katja lähtee mielellään reenaamaan heti aamutuimaan. Iita onkin rauhoittunut työskentelyssään Hepun ollessa läsnä ja yhteisreenit ovat sujuneet molemmilta koirilta vallan mainiosti. Iitallahan on ollut tapana hieman panikoida muiden läsnäollessa ja viimeksi huomasin pientä paniikkia ilmassa kun sisko Helmi saapui paikalle juuri kesken Iitan noudon. Hyvin sain houkuteltua koiran kuitenkin skarppaamaan ja loppureeni meni hyvin. Pari palautusta oli entisen luokkaa, mutta hyvin koira kasasi itsensä ja reenasi vallan mainiosti kahden muun koiran kanssa. Hyvä Iita sano minä.

Pysäytyksiä siis hiottiin ja nimen omaan koiran juostessa pois päin. Uskokaa tai älkää niin sehän pysähtyi. Toiveet on siis kovat saada koira ennen kesää jonkin sortin ohjauksen alle ja näin päästää vaikeuttamaan noutoja niin, että damit on viety koiran tietämättömiin paikkoihin ja ohjausta päästää reenaamaan ihan kunnolla. Nyt on hieman hankalaa tietää onko koira miten hyvin ohjauksen alla, kun se tietää missä dami on, joten se menee silmä tuntumalla damin luokse ja minä luulen, että se kuuntelee mun ohjauksia:) Taidettiin jo viimeksi Katjan kanssa päättää, että noutoja on vaikeutettava ihan koirienkin vuoksi, tylsiähän tuommoset simppelit noudot ovat, haasteita olla pitää:) Iitan kanssa täytyy myös hieman muistutella mieleen, että dameja ei lähtä vaihtamaan. Toissa kerralla se "vahingossa" kävi pitkäskä aikaa vaihtamassa damin kesken palautuksen. Tätä ei olekkaan tapahtunut pitkään aikaan, se on aina välillä hyvä muistaa kuinka niitä perusasioitakin on hyvä silloin tällöin reenata:)

Tokossa Iita on kunnostautunut ihan kympillä. Olen huomannut, että Iita pitää tokoilua hauskana ajanvietteenä ja jaksaa reenata hyvin tunninkin ilman turhautumista. Harmi vaan kun näin talvella ei oikein ole muuta kuin hallitoko, niin itsellä alkaa jo tokoilut hieman puuduttamaan, mutta kun huomaa koiran tykkäävän niin sitten jaksaa itsekkin. Kontaktia ollaan vahvistettu Iitan kanssa entisestään ja eilen huomasin jo katsekontaktin pysyvän tosi pitkään ilman käsiin (herkku) vilkuiluja. Seuraamista ajattelin hyvän vinkin kuultuani koittaa myös vahvistaa. Me lähtään seuraamisharjoituksiin aina perusasennosta ja nyt kuulin hyvän vinkin, jossa pyydän koiran seuraamaan "liikkeestä". Eli esim lenkillä pyydän kesken kaiken Iitat seuraamiskutsulla seuraamaan...se voisi tuoda lisämotivaatiota kovin niin tylsään liikkeeseen.

Agilityä ajattelin herätellä myös talviuniltaan varaamalla yksityisvuoron viikonloppu aamuille hiukkavaaran hallille. En kuitenkaan ihan joka viikonloppu ajatellut reenailla, mutta pari kolme kertaa kuukaudessa näin alkuun. Kyllähän sinne mukaan mahtuu toinenkin koira, joten kiinnostuneet ilmottautukaa:)

Ihania koiravauva uutisia kuuluu joka suunnalta; Iitan äippä sai toisen pentueensa ja filtteri on lyöty päälle, ettei pentukuume iske sydämeen. Siskolleni on tulossa lähipäivinä koiravauva, jota pääsen reenaamaan kohti parempaa aikuisuutta, IHANAA! koiranpennut on NIIN söpöjä !