Kuten jokainen meidät tuntevat tietävät on Iita tokoilut olleet hyvin köykäisiä viime vuoden keväästä lähtien. Uuden vuoden saattelemana otettiin härkää sarvista kiinni ja tokoilut muutenkin kuin arjessa pärjäämisessä ovat muuttuneet "pilkun viilaamiseen". Autotallin ollessa tyhjää täynnä teimme Iitan kanssa pienimuotoisen tokoreenin sisältäen perusasennon, katsekontaktin pitämisen ja muutaman askeleen seuraamisen. Hyvinhän ne vanhalla konkarilla ( Iitalla) menee :) Mahtavaa flattimäistä innokkuutta on havaittavissa, mutta Iitallahan sitä on ollut aina mikä ei taas minua haittaa lainkaan. Sitä tulee itsekkin ihmeen hyväntuuliseksi kun vierellä istuu korvat höröllään ja alati heiluvan hännän kanssa pirteä koira nuorukainen. Minun mielestä koiran kanssa harrastamisen tulee olla hauskaa, ilman että koiran taikka ohjaajan tulee joka reenikerta vetää pultit jostakin hyvin pienestä asiasta tai todeta koiransa olevan jotenki huono...eikö elämässä ole suurempia murheita kuin se, onko koira tänään innokas vai vähemmän innokas!  Voin lyödä pääni pantiksi, että jokainen koiransa kanssa harrastava ihminen voi kuitenkin todeta onnistuneensa jossakin joka ikinen reenikerta...toki koekoirakoiden on hyvä todeta puutteensa ja kehittämiskohteensa, mutta hyvällä fiiliksellä eikös joo!

Iita pääsi myös pitkästä aikaa riekkumaan koirakaverinsa Hepun ja Atin kanssa. Vaikka leikkihetki oli lyhyt, oli mukava antaa koirien vain juosta ja mesota keskenään. Itse olen kaivannut yhteisreenejä, mutta todella paljon olen kaivannut minun reenitauon aikana sitä, että pääsen näkemään kun koirat pitävät hauskaa koiramaiseen tapaan keskenään. Hepun huoltojoukon kanssa olikin puhetta, että jonkin sortin nome juttuja voisi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan, mutta minulla on vielä mietinnässä jätänkö nuo nome hommat kokonaan Iitan ja hänen isäntänsä jutuiksi...niillä nyt vain jotenki tuo yhteistyö toimii...elikkä nome reeneissä minun virka on ollut viimeaikoina Damin heitin :) Toki koiran ja minun yhteistyön kannalta jotain nome juttuja tehdään, mutta se ihan oikea reenaaminen olisi ehkä järkevintä jättää voimakaksikon väliseksi hommaksi...katsellaan miten tämä kevät pyörähtää käyntiin. Hankien kadotessa olen ajatellut aloittaa mejän reenaamisen ( varsinkin jos tuo nome jää vähemmälle), että pääsen koirulin kanssa tuonne metsään ja yhteisreeneihin.

Aikuisten oikeasti koiran kanssa reenaaminen pyörähtää minun reenikalenterin mukaan käyntiin maaliskuun paikkeilla, joten täältä tullaan hieman kankeana ja hitaana, mutta tullaanpahan kuitenkin :)