Kävipäs niin, että Iita oli tapansa mukaan isäntänsä mukana linnustamassa ja pupuhan sieltä tuli! Jänestyksessä se on ilmeisesti niin, että se lähtee kilsan päästä tai sitten jaloista. Tällä kertaa se pupu oli sattunut Iitan reitille ja ei muuta kuin ajoon. Pitkään ei onneksi koira reppana joutunut juoksemaan, koska pupu pääsi paremmille niityille heti miten juoksuun lähdettyään. Tämän pupun kohdalla ei Iitalla ollut tietoakaan möröistä ja kotiin asteli kaksi hyvin ylvään oloista metsänkulkijaa. Jospa tämä syksy muutenkin noilla lukuisilla saaliilla nostattaa Iitan itsetuntoa niin, että josko ne taipparit joskus saataisiin läpi!

Eilen sitten opeteltiin netin ihmeellisestä maailmasta kuinka tuollainen vemmelsääri saadaan lihoiksi ja hyvinhän se meni...minulla on menossa mielikuvaharjoittelu aiheesta, voiko pupuja syödä...ai miksi? no koska puput on söpöjä! Sama ajatus minulla on lampaista, ei lambeja saa syödä :)

Lintujakin oli näkynyt, mutta tällä kertaa ei riistapussiin asti ollut yhtään tullut. Huomenna on ilmeisti taas uusi seikkailu Iitalle tiedossa, kun näyttää metsästysvermeet olevan autotallissa taas lähtövalmiudessa!