Tämän aamun suunnitelma oli tämänmoinen:

1. Jätä koira autoon 2. vie damit suunniteltuun paikkaan 3. hae koira autosta 4. ohjaa lätykkä dameille.... 5. "etkö keksinyt yhtään vaikeampaa" T: Iita :)

 

Elikkä reeni meni niinkuin suunnittelin, koira on ohjattavissa ja kunhan itse muistaa olla rauhallinen rauhoittaakseen koiran pysäytyksille, niin hyvä tulee! olen äärimmäisen tyytyväinen Iitan suoritukseen tänään! Matka dameille ei ole vielä kauhean pitkä, mutta juurihan olen itsekkin vasta huomannut, että missä vaiheessa Iita on oikeasti osaamisensa suhteen eli nyt täytyy myös itse opetella tekemään reenit haasteellisemmiksi, jotta en sössi Iitan hyvää työskentelyä omalla osaamattomuudellani/panikoinnillani.

Hyvä keino on suunnitella reenin kulku ennen paikalle menoa ja samalla miettiä pari kikkakolmosta jos jokin asia alkaa jostain syystä tökkimään. En ole nyt harrastanut Iitan kanssa ns simputtamista eli jos se ei jotakin asiaa hiffaa, niin sitten se asia jätetään emännän pääkoppaan hautumaan tai otetaan jo tiedossa oleva plan B käyttöön ja yritetään sitä kautta saada koira hoksaamaan mitä tehtävässä ajetaan takaa. Iita on kaikkinensa rauhoittunut reeneissä, aikaisemmin läsnäollut panikointi on menneen talven lumia. Tänään paikalla oli neljä koiraa ja Iita reenasi kuin olisimme olleet kahdestaan:) äärimmäisen kiva juttu!!

Palautuksen yhteydessä olen edelleen kuuluvasti kehunut koiraa ja näin dami tulee rohkeasti ilman ujosteluita käteen asti. Herkku palkkaa olen myös käyttänyt, sen olen tosin jättänyt jo pois kun reenataan kahdestaan ( tällöin ei ole pelkoa ujosteluille). Damia en ole nakannut palkinnoksi, koska tuolloin palautuu levoton suu hyvin pian Iitan mieleen, joten olen todennut lihapullan olevan rauhoittavampi palkka kuin damin nakkaamisen. Olen myös huomannut Iitan rauhoittuvan kun silitän sitä pitkin vedoin muutaman kerran päästä ennen noutoon lähettämistä ( tämän olen tehnyt kun Iita on jo noutanut muutaman damin ja malttamattomuus seuraavaan noutoon on käsin kosketeltavissa). Nämä keinot ovat tepsineet Iitaan ja olen saanut yhteistyömme näille keinoilla melkein kympin luokkaan, joten näitä myös jatketaan. Toki herkku jää ennen kesää kokonaan pois reeneistä, mutta vielä on lihapullat taskussa kun mennään nomeilemaan isommalla porukalla.

Team Nikkilä odottaa kuumeisesti tietoa ollaanko päästy kesän toko/agility ryhmiin, sitä ennen reenaillaan keskenään molempia. Tokossa on työnalla liikkeestä seisominen, ja ylipäätään seisominen mikä ei nyt millään mene meidän kummankaan jakeluun--> vinkkejä kaivataan siis:) Agilityssä ollaan tehty kuuden esteen helppoja ratoja mielen virkistämiseksi ja odotellaan, että päästään ulos reenailemaan isommille kentille. Mukavaahan se agility on, siitä tykkää koira ja emäntä :)

Jälkeä pitäisi myös lähtä vetämään ja tarkoitus on aloittaa ihan alkeista ja lyhyistä matkoista. Iitalla on syksyllä hirvestys edessä ja hyvää jälkikoiraa kaivataan aina silloin tällöin kesken jahdin. Verta on jo pakastimessa ja Iitan systerin äippä keksi hyvän reeni-idean ja sitä aletaan toteuttamaan heti kun ollaan hieman verestetty muistia jäljen suhteen. Tarkoitus on tehdä vuoro viikoin jälki toiselle ja jäljelle mennään sokkona kuin kokeessa konsanaan:) how fun is that! Samaisen systerin äippä antoi myös tänään hieman vinkkiä PK-jäljen ihmeelliseen maailmaan, tätä tullaan kokeilemaan Iitan kanssa!

Mukava päivä takana, oli onnistumisia ja uuden oppimista. Kyllä koiraharrastus on mukavaa:)