Meidän lilla gubben täytti kokonaiset 6 vuotta ja sankaria onniteltiin koko lauman voimin. Nirppanokkana Sami jäi ilman kakkua, mutta sai kyllä herkutella omilla herkuillaan pitkin päivää! Niin se vain aika juoksee, ihan vasta käytiin karvakorva hakemassa pietarsaaresta ja koko pitkän matkan killimilli nukkui tyytyväisenä isäntä sylissä ilman huolen häivää. Tällä hetkellähän nuo Samin automatkat ei ole noin autuaita, syynä varmaan lauman pieneneminen yhteen kissaan kolmesta.

Talvipakkaset on koetelleet koko meidän laumaa, Iita kulkee ulkona kolmella tassulla ja Sami käy irvistämässä oven pielessä ja kömpii takaisin saunanlauteiden lämpimään. Samia ei tämä sisällä olo ahdista, mutta Iitassa on huomattavissa pieniä energiapatoutumia. Me ollaankin Iitan kanssa opeteltu kaikennäköisiä temppuja sisätiloissa ja se näyttää olevan hyvä keino purkaa koiran energiaa. High five luonnistuu Iitalta jo muittamutkitta ja nolona olemista olemme juuri alkaneet reenaamaan. On muuten aikasta hankalaa opettaa koiraa koskemaan tassullaan nenänvarttaan...Naksutin oppeja olemme myös alkaneet työstämään ihan olantakaa, mutta nyt tökkii omistajan osaamattomuus ja turhautumista on havaittavissa molemmissa osapuolissa..mutta emme luovuta:) Kovat pakkaset ovat vaatineet veronsa nome harrastuksen tiimoilta, mutta palauttamista olemme harjoitelleen sisätiloissa ja omalla etupihalla. Ongelma on nyt tämän näköinen; Iita palauttaa kaikki muut noutoesineet kauniista ja maltilla paitsi kankaisen damin....olenkin päättänyt jättää kankaiset damit taka-alalle joksikin aikaa ja alamme reenaamaan nomea kaikilla muilla materiaaleilla! Ihmeellliset on herran tiet, mutta näin vain on, se on todistettu monien silmien alla.

Iitan juoksu on taas rajoittanut meidän viikottaisia toko reenejä ja taukoa täytyy pitää vielä parisen viikkoa, ennen kuin neitokaisen voi viedä hallitreeneihin. Emäntä on käynyt tokoilemassa kaikkien muiden koirien kanssa kouluttajan ominaisuudessa ja kyllä se vaan joka kerta muita seurailessa tulee omaa koiraa ikävä :( se on minun työpari näissä hommissa ja on orpo olo ilman Iitaa kun ollaan koulutuskentillä. Iitan juoksu on ollut astetta rauhallisempi aikaisempiin verrattuna, mutta odotan edelleen, että milloin ne alkaa ihan kunnolla. Olen kuullut, että välillä voi olla tämmöisiä niukempiakin juoksuja, mutta odotellaan. Koirapuistossa urokset on Iitasta entistä kiinnostuneimpia, joten juoksut sillä on vaikka kuinka väitän välillä toisin.