Iita kävi taas aamutuimaan Hepun kanssa hieman nomeilemassa ja on mukava huomata, kuinka molemmat koirat ovat kehittyneet suuresti työskentelyssään. Iitan kanssa aloitettiin taas palautuksen vahvistamisesta ja pientä arkailua oli aluksi ,kun reeneissä olikin mukana muita kuin perheenjäseniä. Hepun ja Katjan ollessa 10 m päässä alkoi Iitan palautus muistumaan mieleen, eikä reeni kavereiden läsnäolo haitannu enään niin paljoa. Iitan kanssa ollaan pitkin viikkoa nomeiltu ja palautukset on olleet täydellisiä eli syynä Iitan lukkoiluun on "ujous"/epävarmuus muiden läsnäollessa :)

Koirille tehtiin pitkää linjaa, jota vahvistettiin häiriö damilla linjan puolivälin paikkeilla. Molemmat koirat suorittivat noudon mainiosti, eikä välillä ollut dami ollut ongelmana. Iitalla on suunnat hyvin hallussa ja pelkällä suusanallisella oikea/vasen käskyllä koira menee oikeaan suuntaan. Innostusta on havaittavissa molemmissa, niin koirassa ja ohjaajassakin, koska taukoa näistä "kunnon" nome reeneistä on ollut jo jonkin aikaa. Muiden reenatessa oikeesti, ollaan me Iitan kanssa hiottu palauttamista. Nyt kuitenkin ollaan siinä pisteessä, että palautuksen hiominen voidaan yhdistää ns normireeneihin. Katjalla oli starttipyssy mukana ja viimeisenä noutona oli laukauksen saattelema nouto. Nyt taas Iitan lukkoilu tuli hyvin esiin Katjan ja Hepun jäädessä heiton jälkeen damin lähettyville odottamaan Iitan noutoa. Alkuun Iita lähti hyvin kohti damia, mutta parivaljakon huomattuaan pysähtyi kuin seinään ja jäi empimään mennäkkö vaiko eikö mennä. Pyysin koiran luokse ja lähetin koiran uuteen noutoon Katjan ammuttua laukauksen uudestaan. Vahvistin koiran etenemistä kannustamalla sitä rohkeasti menemään kohti damia ja nouto onnistui loppujen lopuksi hyvin palautukset mukaan luettuna. Tälläisiä noutoja siis Iitalle lisää. Lisäksi minun täytyy ottaa se äkäinen minä välillä esille reeneissä, jolloin saan Iitatkin skarppaamaan noudot mallilleen, "asenteella tee näin ja näin" eikä "tekisitkö/viitsisitkö"...se on vain hankalaa, koska olen luonteeltani pehmeä kuin koiranikin, joten jonnekkin asenne kurssille pitäisi lähtä ja äänihuuliakin pitäisi kehittää kunnon karjumista varten...singstarit siis esiin:) Hyvä mieli jäi ja nyt on taas ensiviikoksi muutama asia mitä hioa ennen seuraavia reenejä!

Iitalla on ollut nyt tiivistä reenaamista, koska toko täyttää nomen lisäksi meidän illat, mutta koira on onnellinen ja on erittäin tyytyväinen niihin harvinaisiin pitkiin yksinäisiin arki päiviin isäntäväen ollessa töissä, koska silloin saa olla vaan

<3 meidän plimplessa

Sami on sittemmin parantanut läheisriippuvaisuudellaan itsensä hyvinvointia. Kollimolli on joka ilta sängyssä odottamassa isäntäväen saapumista ja nukkuukin pitkälle aamuyöhön akan kainalossa. Yhtenä yönä Sami jopa nukkui peiton päällä ja emäntäkin sai nukkua ilman peiton kannattelusta tulevaa niskalukkoa! Eipä olisi tuotakaan pitänyt kovin hirveästi hehkuttaa seuraavana aamuna, koska kyse oli vain yhdestä yöstä...eli niskalukko on tullut jäädäkseen minun öihini:) Sami on muutenkin tullut todella hellyydenkipeäksi ja se hakee huomiota niin ihmisiltä kuin Iitaltakin. Iita on ikänsä myötä sen verran rauhoittunut, että ei joka kissan ärsytykseen enään viitsi lähtä mukaan ja sekös Samia ärsyttää :) Aika aikaansa kutakin, Iitan aikuistuessa, Sami kohtaa menetetyn lapsuuden leikin merkeissä uudestaan. Samin saapuessa meille, meillä oli entuudestaan kaksi kissaa. Molemmat erikoisia persoonia ja niitä ei pienen pieni iso korvainen kissanpentu leikkeineen silloin kiinnostanut ja Sami sai lapsuudessaan leikkiä aika paljon itsekseen. Nyt Iitan ollessa Samin lauman jäsen on kissan leikkimielisyys tullut esiin uudestaan. Meidän karvaiset ihanat ystävämme :)