Vuosi on pitänyt sisällään paljon hyvää, mutta myös pahaa. Elämä on taas vienyt meitä eteenpäin, välillä ollaan menty askel eteen ja kaksi taakse. Takana siis vaikea vuosi, vaikka paljon on ollut myös aihetta hymyyn. Kyyneleitä on valutettu ilosta ja surusta. On opittu,että mikään ei ole itsestään selvää...terveys, hyvinvointi, ihmiset ympärillä. Ne ystävät, jotka ovat pysyneet vierellämme koko tämän vuoden, tulevat olemaan siinä aina. Kiitos teille! Ne ystävät, jotka ovat ajautuneet kauemmas saavat myös olla siellä. Jos jotain on jäänyt käteen tästä vuodesta on se vahvuus. Kaiken tämän on saanut aikaan pieni ihminen vierelläni, kiitos hänelle, hän on parasta mitä elämä voi sisällään pitää. Kiitos myös koiralleni Iitalle, joka on saanut pirteän olemuksensa takaisin. Toki Iitan vauhti on hiljentynyt entiseen nähden ja joudun monesti miettimään minne meidän kannattaa mennä ja mistä harjoituksesta voimme hyvillä mielin jäädä pois. Iitan sairauden myötä myös koiraharrastus on jäänyt muiden peittoon, se on ollut shokki. Kaikki minut tuntevat tietävät, että kilpailuhenkinen en ole ( sen kanssa olen nuoruuteni jo viettänyt ) mutta kaipaan harrastamista, jossa voi luoda itselleen ja koiralleen tulevaisuuden haasteita. Vaikka en ole myöskään koe ihmisiä niin ainahan se on ollut kuitenkin niiden omien haasteiden huipentuma. Iitasta kun olisi ainesta moneen. Haaveissa olisi hankkia Iitalle koirakaveri, mutta odotan että joskus vain se oikea koira osuu kohdalle ja sitä asiaa ei tarvitsisi silloin kahta kertaa enään miettiä. Rotuvaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi, flatti taikka englannin springerspanieli....kahdesta hyvästä paha valita :)
Pojan kasvaessa ja kehittyessä luulen, että ensi vuosi tuo mahdollisuuksia Iitan kanssa harrastamiseen muulloinkin kuin Päikkäreiden aikaan. Lapsenlikat kaikkosi samalla kun poika päivänvalon näki, joten rajoittunutta on ollut yhteisiin reeneihin pääsy tänä vuonna. Toki tässä ollaan nyt vasta saatu Iita takaisin " elävien kirjoihin", joten voihan se olla että ei me muutenkaan oltaisi saatu tänä vuonna tämän enempää Iitan kanssa aikaiseksi. Aika aikaansa kutakin ja se on ollut tiedossa.
Ensi vuodelle toivon paljon iloisuutta, positiivisia asioita, terveyttä ja yhdessä oloa. Toivon, että tämän vuoden tapahtumat ovat täyttäneet ikävien asioiden kiintiön minun elämässäni toviksi ja enään ei voi olla muita kuin hyviä asioita jäljellä. Toivotan teille kaikille hyvää Uutta Vuotta 2013, nautitaan elämästä sellaisenaan kuin se on, ei vaadita itseltämme liikaa. Asioilla on tapana järjestyä tavalla taikka toisella, annetaan toisille aikaa ja rauhaa jos he sitä kaipaavat ja myös tarvittaessa annetaan sisältöä toisten elämään jos he sitä kaipaavat . Onni pojalle ja Iita tyttöselle toivon terveyttä koko vuodeksi, muuta en ole itse vailla <3
Pojan kasvaessa ja kehittyessä luulen, että ensi vuosi tuo mahdollisuuksia Iitan kanssa harrastamiseen muulloinkin kuin Päikkäreiden aikaan. Lapsenlikat kaikkosi samalla kun poika päivänvalon näki, joten rajoittunutta on ollut yhteisiin reeneihin pääsy tänä vuonna. Toki tässä ollaan nyt vasta saatu Iita takaisin " elävien kirjoihin", joten voihan se olla että ei me muutenkaan oltaisi saatu tänä vuonna tämän enempää Iitan kanssa aikaiseksi. Aika aikaansa kutakin ja se on ollut tiedossa.
Ensi vuodelle toivon paljon iloisuutta, positiivisia asioita, terveyttä ja yhdessä oloa. Toivon, että tämän vuoden tapahtumat ovat täyttäneet ikävien asioiden kiintiön minun elämässäni toviksi ja enään ei voi olla muita kuin hyviä asioita jäljellä. Toivotan teille kaikille hyvää Uutta Vuotta 2013, nautitaan elämästä sellaisenaan kuin se on, ei vaadita itseltämme liikaa. Asioilla on tapana järjestyä tavalla taikka toisella, annetaan toisille aikaa ja rauhaa jos he sitä kaipaavat ja myös tarvittaessa annetaan sisältöä toisten elämään jos he sitä kaipaavat . Onni pojalle ja Iita tyttöselle toivon terveyttä koko vuodeksi, muuta en ole itse vailla <3
Kommentit