Joskus on kiva huomata kuinka eläinkin voi haistattaa v#"ut! Tänään tosiaan aamulla aikaisin oltiin taas pellon reunassa ottamassa innolla uutta asiaa vastaan...tai siis minä olin, Iita ei. Iita ei päässyt tekemään kuin yhden harjoituksen, joka meni niin penkin alle, että löin hanskat tiskiin ja jätin reenaamisen väliin. En viitsi palkita koiraa uudella tehtävällä jos ei edellinen nouto mene niinkuin koiran taidot huomioon ottaen olisi pitänyt mennä. Kyllä yritin ennen toista noutoa ottaa Iitan muut ajatukset mielestä pois motivoidulla noudolla, mutta neitiä ei nyt napannut niin ei sitten. Iita on tehnyt joskus aikaisemminkin näin, että reenaaminen ei suju ja taisi olla viime kertainen juuri juoksujen alla, eli katsellaan alkaako neidillä kohta siis juoksu. Jotta en olisi ollut ihan jäässä siellä seisoskellessani tein aina välillä Iitan kanssa tosi yksinkertaista linjaa etäämmällä muista ja ne noudot meni hyvin, testasin ja siirryin muiden läheisyyteen tekemään samaa noutoharjoitusta ja Iita teki aamulliset ja ei innostunut koko noutamisesta. Reeni siis onnistui kahdestaan ja välillä oli systeri Helmi ja muutama muukin ohikulkija häiriötekijänä, mutta isomman koiraporukan lähettyvillä Iita ei innostunut noutamisesta...mystistä! Aina välillä on itselläkin takki niin tyhjä, että ei keksi syitä moiseen käytökseen.

Palauttamisen olen saanu Iitalla sille tolalle, että noutokapula ja muutaman kerran jopa dami palautuu nätisti käteen. Damin kanssa on ollut hieman ongelmia, jostakin syystä tuntuu, että käsi + dami ei ole Iitan mielestä hyvä yhdistelmä ja damin palauttaminen käteen on epävarmaa jolloin se helposti tippuu ohjaajan jalkoihin ja kehoituksista huolimatta se ei vaan koiran toimesta nouse sieltä ylös. Tosin tuo epävarmuus ei ole joka kertaista...Tokossa käytettävä puinen noutokapula löytää käteen ja koiran suu on rauhallinen eli se ei pyörittele kapulaa suussa vaikka sitä pitäisi pitää kuinka kauan tahansa, lisäksi koira osaa nostaa sen maasta ohjaajan käteen käskystä eli tyhmäkin hoksaa, että osaamista on mutta koira ei osaa yhdistää tätä kaunista taitoa dameihin. Joskus siis turhauttaa ihmisten kommentit " sää et oo reenannut tätä" kun itse tietää, että koira osaa kyseisen tehtävän ja syynä on nyt jokin muu kuin puuttuva taito...sitten kun itsekkin on niin vihree näissä jutuissa, niin ei osaa selittää missä vika mahdollisesti voisi olla ja mitä pitäisi tehdä, jotta tuo kyseinen epäkohta saataisiin korjattua. Tällä tarkoitan kaikenlaista reenaamista koiran kanssa, en näiltä Tomin reeneiltä odottanutkaan ns vikojen korjaamista eli tämä vaahtoaminen on yleisellä tasolla.  Mutta jos jotakin pahaa niin on hyvääkin, sen ajan kun Iita oli katsomassa muiden reenaamista oli koiran passityöskentely kiitettävää. Sen mitä sivusta seurailin muiden reenejä sain hyviä vinkkejä miten muistitehtävää voidaan muuntaa astetta hankalammaksi ja suuntaharjoituksiin tuli myös hyviä vinkkejä. Oli siis tosi harmillista, että Iita ei ollut nyt otollisella päällä. Itse opin parhaiten tekemällä ja luulen, että niin tuo hurttuuskin :)