the nikkilaet

http://thenikkilaet.blogspot.fi/

2013-02-22T20:33:50+02:00

nonniin en ossaa enkä tajua, mutta oon yrittänyt saada uutta blogia aikaseksi...mutta miksi en saa siitä yhtä hienoa ku muilla on :) täytyy alkaa opiskelemaan !!

no voehan

2013-02-11T12:06:00+02:00

ei kait se auta ku alkaa opettelemaan joku muu blogipohja ku täältä katoaa tekstit ja kuvat tappavan tasaisin välein...tämä blogi siis hiljenee ja katotaan saanko uutta aikaseksi :(

Mitä saadaan kun yhdistetään koiratreffit ja 30 min tokoilua ?

2013-01-28T11:34:01+02:00

Äärettömän väsynyt koira!! mitä opimme siis tästä!? peräkkäisinä päivinä ei voi heittäytyä näin hurjaksi :(

Käytiin siis Iitan kanssa morjestamassa koirakavereita ja kävimme kohtuu mittaisen ulkoilulenkin. Iita tykkäsi kovasti ja huomasimme siinä kävellessämme kuinka Iita hakeutui koiralauman kärkeen ja veti ylpeän oloisena kahta flattiurosta perässään...niinkuin ennen vanhaan ! Alkuun Iita oli varuillaan ja kertoi epävarmuutensa myös pojille, mutta puolen tunnin jälkeen tunnelma rentoutui ja koirilla oli oikein mukavaa keskenään. Enempi siis näitä Iitalle !!!Halukkaat ilmottautukaa :)

Seuraavana päivänä menimme OSN:n vapaavuorolle reenailemaan tokojuttuja. Puolen tunnin jälkeen oli aika startata auto ja lähtä kohti kotia, Iita väsähti. Otin Iitan kanssa luoksetuloa lyhyellä matkalla sekä hieman myös seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. En enään viitsi kovin viilata pilkkua siitä edistääkö Iita seuraamisessa vai ei, pääasia että hauskaa on ja me päästään Iitan kanssa tyttöjen kesken touhuilemaan. Nähtävästi myös ensi sunnuntaina on mahdollista mennä Iitan kanssa hallille reenaamaan ja nyt en tee edellisenä päivänä sen kanssa mitään muuta kun normi ulkoilut, jotta neiti jaksaa tokoilla täyden tunnin ajan. Yöllä mun piti käydä tönimässä Iitaa kun se makasi niin liikkumattomana samassa paikkaa monta tuntia ja todeta, että hengissä on. Tänään se ei ole jaksanut edes olla mukana kun pikku-ukko on syömässä..tässä Iita on toiminut mm lattian putsarina:) sekä myös tarvittaessa on lapsen naamakin putsattu puhtaaksi... :D ei pikkupöpöt kolahda meidän jätkään ku kattoo noita kahden touhuja!

HAUSKAA HALLISSA

2013-01-25T11:38:01+02:00

Iita pääsi aktiivisen siskonsa äipän johdosta hieman reenailemaan halliin. Vuoro aloitettiin agilityllä, josta nohevasti siirryttiin rallytokoon jota emme ole koskaan kokeilleet. Agilityssä tein Iitan kanssa 4 esteen radan x ? ja ihmeen mukavasti koiruli jaksoi matalia esteitä hyppiä. Jossain vaiheessa huomasin Iitan väsähdyksen, mutta oman odotusvuoron aikana neiti jo nousikin istumaan uutta intoa puhkuen. Hienostihan tuo likka hoitelee agilityrataa ja ihan harmittaa kun sinne koekentille ei ole enään lupaa mennä.
Esteet siirrettiin syrjään ja siirryttiin tekemään rallirataa. Monta rastia oli matkan varrella ja kyllä Iitasta ois ainesta rallittelemaankin :) Tosi mukava laji!! Rennon letkeetä, mutta kuitenkin saa olla koko ajan valppaana lukiessaan seuraavaa liikettä ja samalla pitäen koiran oikealla paikallaan ja se REMMIIIIIII. Tätä täytyy kokeilla vielä uudestaankin....Ilmeisesti rallytoko on epävirallinen laji ja jäimme Kaisun kanssa miettimään onkohan tässä lajissa samat doping säännökset kuin muissakin lajeissa. Iitallehan menee nyt kolmea sydänlääkettä....tästä olisi vielä näin eläkeläisellekin uraa urkenemassa jos vain lääkkeet ei estä kisoihin osallistumista :D

Iitan luonne on tässä vuoden sisällä hieman muuttunut ja muutokset huomaa ainoastaan kun ollaan muiden koirien kanssa tekemissä. Ennen niin itsevarma johtaja luonne on muuttunut nyt "epävarmaksi" ja kokee olevansa uhattuna. Tätä on hankala selittää saatikka kirjoittaa, mutta olen huomannut että ihan noin vain ei Iita halua mennä muiden koirien luokse haistelemaan. Eilen oli kuitenkin erävoitto kun halliin mennessä siellä olikin Helmi vastassa ja Iita pisti kunnon vikinä konserton päälle innostuksesta:) Tuttu koira toi Iitalle turvallisen tunteen ja oli mukava nähdä Iita rennosti toisten koirien kanssa. Huomenna mennään treffeille flätti poikien Touhon ja Rättänän ( nimi on varmaan muuttunut :) luokse! Täytyy ottaa kamera mukaan niin jospa tänne saisi pari kuvaa iloisista noutajista.

Iitan jalassa ollut patti on pienentynyt ettei jopa kadonnut...toivotaan että uutta pattia ei tule tilalle! Karva on alkanut kasvamaan ja koira alkaa muistuttamaan pikkuhiljaa itseltään ulkonäöllisesti. Kiloja on saatu karistettua ja katsotaan kuinka tuo Iitan kunto alkaa kohenemaan jos reipastetaan hieman vauhtia kävelylenkeillä. Täytyy vielä purnata sen verran, että ette usko kuinka ikävä on yhteisiä hiihtolenkkejä koiran kanssa....hiihtäminen on tylsää ilman Iitan seuraa

Arjen keskellä...

2013-01-07T12:12:01+02:00

" Koira istuu olohuoneen lattialla miettien mitä lie...ensi syksyä, nouto kuvioita, -pakko saada äkkiä jotain säpinää-....pikku poika taapertelee koiran ohi, taputtaa koiraa hellästi selästä ja antaa pusun koiran isoon märkään kuonoon ja jatkaa matkaansa minne lie tekemään mitä lie...koira katsoo poikaa äidillisesti, huokaisee ja jatkaa haaveilujaan " RAKKAAT

Elämän kauneus voi löytyä olohuoneen lattialta keskellä kiireisintä arkea , nautitaan näistä hetkistä

2012

2012-12-30T12:12:01+02:00

Vuosi on pitänyt sisällään paljon hyvää, mutta myös pahaa. Elämä on taas vienyt meitä eteenpäin, välillä ollaan menty askel eteen ja kaksi taakse. Takana siis vaikea vuosi, vaikka paljon on ollut myös aihetta hymyyn. Kyyneleitä on valutettu ilosta ja surusta. On opittu,että mikään ei ole itsestään selvää...terveys, hyvinvointi, ihmiset ympärillä. Ne ystävät, jotka ovat pysyneet vierellämme koko tämän vuoden, tulevat olemaan siinä aina. Kiitos teille! Ne ystävät, jotka ovat ajautuneet kauemmas saavat myös olla siellä. Jos jotain on jäänyt käteen tästä vuodesta on se vahvuus. Kaiken tämän on saanut aikaan pieni ihminen vierelläni, kiitos hänelle, hän on parasta mitä elämä voi sisällään pitää. Kiitos myös koiralleni Iitalle, joka on saanut pirteän olemuksensa takaisin. Toki Iitan vauhti on hiljentynyt entiseen nähden ja joudun monesti miettimään minne meidän kannattaa mennä ja mistä harjoituksesta voimme hyvillä mielin jäädä pois. Iitan sairauden myötä myös koiraharrastus on jäänyt muiden peittoon, se on ollut shokki. Kaikki minut tuntevat tietävät, että kilpailuhenkinen en ole ( sen kanssa olen nuoruuteni jo viettänyt ) mutta kaipaan harrastamista, jossa voi luoda itselleen ja koiralleen tulevaisuuden haasteita. Vaikka en ole myöskään koe ihmisiä niin ainahan se on ollut kuitenkin niiden omien haasteiden huipentuma. Iitasta kun olisi ainesta moneen. Haaveissa olisi hankkia Iitalle koirakaveri, mutta odotan että joskus vain se oikea koira osuu kohdalle ja sitä asiaa ei tarvitsisi silloin kahta kertaa enään miettiä. Rotuvaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi, flatti taikka englannin springerspanieli....kahdesta hyvästä paha valita :)

Pojan kasvaessa ja kehittyessä luulen, että ensi vuosi tuo mahdollisuuksia Iitan kanssa harrastamiseen muulloinkin kuin Päikkäreiden aikaan. Lapsenlikat kaikkosi samalla kun poika päivänvalon näki, joten rajoittunutta on ollut yhteisiin reeneihin pääsy tänä vuonna. Toki tässä ollaan nyt vasta saatu Iita takaisin " elävien kirjoihin", joten voihan se olla että ei me muutenkaan oltaisi saatu tänä vuonna tämän enempää Iitan kanssa aikaiseksi. Aika aikaansa kutakin ja se on ollut tiedossa.

Ensi vuodelle toivon paljon iloisuutta, positiivisia asioita, terveyttä ja yhdessä oloa. Toivon, että tämän vuoden tapahtumat ovat täyttäneet ikävien asioiden kiintiön minun elämässäni toviksi ja enään ei voi olla muita kuin hyviä asioita jäljellä. Toivotan teille kaikille hyvää Uutta Vuotta 2013, nautitaan elämästä sellaisenaan kuin se on, ei vaadita itseltämme liikaa. Asioilla on tapana järjestyä tavalla taikka toisella, annetaan toisille aikaa ja rauhaa jos he sitä kaipaavat ja myös tarvittaessa annetaan sisältöä toisten elämään jos he sitä kaipaavat . Onni pojalle ja Iita tyttöselle toivon terveyttä koko vuodeksi, muuta en ole itse vailla <3

NOME

2012-11-28T13:13:01+02:00

Meillä on monesti tapana käydä Iitan kanssa tuossa lähikentällä hieman reenailemassa milloin mitäkin ja tänään taas sattui vaunujen alaosassa olemaan muutama dami, joten eikun kentälle mars:) On aivan mahtava tilaisuus yhdistää pojan päikkärit ja Iitan kanssa touhuilu, jolloin niin sanotusti tappaa kaksi kärpästä yhtä aikaa!

Tarkoitus oli ottaa muistitehtäviä, mutta harmikseni kaikki hyvät reeni-ideat jäi ilmeisesti kotiin, joten aika köykäset oli meidän tehtävät. Kahdella damilla tehtiin noutoja, jotka ehkä oli sitten liian iisejä meidän tehopakkaukselle. Todellakin tuli tyhjä aukko muistin syövereihin ja en "osannut" nyt ollenkaan ajatella miten olisi voitu hieman haasteellisemmin reenata muistia. Hyvinhän se Iita muistaa minne ne damit kävin juurikin hetki sitten viemässä ja vaikka tein siinä välillä muutaman suuntaharjoituksenkin muka Iitan muistia hämätäkseni niin edelleen liian helpolta vaikutti minun rastit :) Täytyy alkaa kaivelemaan noita vinkkivitosia tuolta mapeista ja jospa saisin järkättyä meille uudestaan hieman järkevämmät reenit muistitehtävien suhteen. Hienosti Iita tekee töitä ja intoa on ällistyttävän paljon kun ottaa damit esiin ( ilmeisesti noutajien ominaisuus). Huomaan kuinka Iitalta on vähentynyt se ihana flattimäinen asenne "annappa ku minä" tai "KYLLÄ minä tiedän ole sinä siinä hiljaa käyn vain tuolla mutkan kattomassa" . Pilliuskollisuus on vallan kiitettävää kun ohjailen koiraa. Täytyy vain itse muistaa pysyä rauhallisena kun koira jää kuuntelemaan mitä ohjeita olen hänelle antamassa. Sitä tahtoo itse innostua kun huomaa, että tämä ohjaus menee nyt NIIIIIN hyvin :) Lähetyksessä Iitalla on liiankin paljon innostusta ja koiraa täytyy todella kovasti kehoittaa olemaan "karkaamatta" noutoon. Sitä siis täytyy harjoitella myös. Koiran kanssa touhuaminen on aikasta kivaa :D

NO MITEN SE MUKA ON TAAS NÄIN KIIRETTÄ!

2012-11-24T11:41:01+02:00

Ei vaiskaan...oikeasti kiirettä on piisannut kun tämä ihmislapsi on ollut täyden huomion keskipisteenä lukuisten sairasteluiden vuoksi. Mutta nyt otin asiakseni hieman kirjoitella kuulumisia. Elo Nikkilöillä on tasaantunut kun syksyn viimeiset mettäreissut on tehty ja koko klaani on koossa kunnes taas koittaa uusi syksy:) Mutta sinne on onneksi vielä aikaa!!!!

Koira on ollut isäntänsä mukana metillä ja saalistakin on tullut. Eläköityminenhän ei tarkoita jouten oloa ja niinpäs Iita on ollut mukana menossa oman jaksamisen rajoissa. Lintuja on tullut toistakymmentä ja koira on saanut nauttia metsästyksestä. Lääkitys on ollut Iitalle hyväksi. Koira jaksaa näitä arkimenoja hienosti ja on ollutkin mukava ottaa Iita kävelyille mukaan kun koira jaksaa olla iloinen oma itsensä koko lenkin ajan. Leikkisyys, iloisuus, hassuttelut ja hulluttelut ovat taas meidän arkipäivää kun Iitan kanssa ollaan ja mennään.

Kun huomasin lääkityksen alkavan tehoamaan koiraan, tuli minulle olo että ollaan menty kaksi vuotta taaksepäin Iitan olemuksessa...aivan kuin kotona olisi taas nuori ja vallaton flatti :) Toki tämä tarkoittaa sitä kun Iitaa ei rasiteta mitenkään, eli kuten lääkärikin sanoi kotikoirana menee, mutta muuten voi olla aika laittaa koira taka-alalle... Tokoa Iita jaksaa reenata, toki väsymystä siinäkin esiintyy, mutta luulen sen johtuvan enimmäkseen innostuksen nostattamasta sydämen sykkeestä ( ei siis niinkään reenauksesta). Nomessa muutama nouto ja homma onkin ohi siltä erää. Agilityssä ei puhettakaan jaksamisesta...Jää siis vainn näistä meidän lajeista jäljelle mejä. Tätä ei olla nyt reenattu, mutta keväällä ( sikäli mikäli luoja niin suo) aloitetaan mejäily ns päälajina. Toki tokoillaankin normaaliin tapaan :) ja nomea niin, että pysyy tatsi siihen hommaan ja syksyllä tulee sorsat käteen :) Paljon on siis rajoitteita meidän reenauksessa...koiran sekä emännä henkireikä yhdessä harrastaminen on uhkaavasti vähentymään päin ja yhdessä touhuaminen on muuttumassa yhdessä olemiseksi.

Koiravauva kuume jyllää emännällä ja yhtä pentuetta onkin käyty katsastamassa, mutta perheen pää pisti vielä idean jäähylle...katsotaan milloin uusi tulokas on tervetullut meidän laumaan.

Metästelyjä

2012-09-24T20:17:01+03:00

Kaikesta huolimatta on Iita päässyt normaaliin tapaan kattelemaan tiluksia ja sen antamaa lintu kantaa. Vesilinnustuksessahan Iita on pystynyt olemaan melkein normaalisti, koska sorsalla olo on aikastalailla passityöskentyä yksittäisillä noudoilla. Saaliina onkin pakkasessa muutama räpyläjalka. Työskentelyssä Iita on edelleen hyvä, passityöskentely on aina ollut Iitalla rauhallista eikä muutoksia siihen ole tullut. Noudot on varmoja ja saalis löytyy aktiivisella haulla. Jatkossakin voisi kuvitella Iitan toimivan "sorsakoirana" terveydentilansa vuoksi, toki vuosi on pitkä aika ja emme voi tietää kuinka nopeaa Iitan sairaus tästä lähtee etenemään, mutta toiveita ainaskin ensi syksyksi vielä on.
Kanalinnustuksessa Iita on ollut rajoitetusti mukana. Iitan mukana olo on lyhentänyt niin kilometrejä kuin aikaakin meidän kaksikon reissuista, mutta aina on molemmat tulleet tyytyväisenä kotiin, joten näillä rajoituksilla ei ole ollut kehenkään negatiiivista vaikutusta. Muutama teeri on saatuna. Iitan työskentely on ollut kiitettävää. Lintuja on ollut vähän, joten sekin on antanut koiralle mahdollisuuden ottaa välillä hieman rennommin. Hakutyöskentely on edelleen kiitettävää ja koira tekee innolla hakutyötä. Reissujen jälkeen Iita on saanut totaallisen lepopäivän ( ei lenkin lenkkiä, tarpeillä vain käy ulkona) jonka jälkeen seuraava päivä on normi lepopäivä eli palauttelevaa kävelylenkkiä lyhyin matkoin. Kolmantena päivänäkin on vielä havaittavissa väsymystä ja koira lepäilee kotona ollessa paljon. Tämä kaikki siis kolmen tunnin mettäreissun jälkeen....voi voi, ei voi muuta sanoa. Lääkitys aloitetaan ja kovat toiveet on, että siitä olisi Iitalle apua! Ensi syksynä ( jos lääkityksestä ei ole apua) saa Iita unohtaa kanalinnustuksen ( jopa ne parin tunnin reissut), itseäni pelottaa että koira ei tulekkaan joltain reissulta kotiin.

Huutaa siis toista koiraa!! Tällä hetkellä minulla ei ole resursseja alkaa kouluttamaan pentukoiraa, joten joudumme odottamaan uuden tulokkaan harkintaa ainakin vuoden päivät. Lisäksi on suuri kysymysmerkki minkä koira sitä mahdollisesti seuraavaksi haluaa. Itse olen ihastunut tähän rotuun ja toiveissa olisi saada joskus toinen flätti nurkkiin pyörimään, mutta olen kerran kovaan ääneen huutanut että seuraava koira joka meille tulee on tuontikoira, joten työtä teettää alkaa etsimään mahdollista pentua ruotsista, tanskasta jne...todellakin täytyy ottaa aikaa uuden koiran hankinnalle ja ihan oikeasti miettiä mitä koiralta haluaa perheestä kumpainenkin puolisko. Iitan myötä on silmät avautuneet ja toisen koiran kohdalla osaa jo hieman asettaa kriteerejä. Iitahan on ollut / on edelleen aivan mainio koira, joten kriteerit on kovat :) Noh, nämä ovat haaveita ja ilman niitähän olisi elämä kamalan tylsää!

Riemu löytyy lähikentältä!

2012-09-18T19:55:01+03:00

Tänään juniorin nukahtaessa vaunuihin tyytyväisenä kaarsimme Iitan kanssa lähikentällä ottaan muutama toko liike. ALO tasoiset liikkeet menee edelleen loistavasti, tosin seuraamisessa oli pientä karkailua sivulle. Raskaana ollessani Iita keksi miten on helppo pitää katsekontakti vaikka emännän vatsanseutu oli "lievästi" tiellä....tämä Iitan kekseliäisyys näkyy vieläkin juuri tuona sivulle karkailuna...noh,, annetaanpa tuo pieni virhe nyt olla ja nautitaan yhdessä tekemisen riemusta:) Kovastihan tuo neiti tykkää tokoilla ja kotiin palatessa koira oli ilman emännän käskyä oikein hienosti seurannassa oppikirjojen mukaan....koiralla jäi ns rooli päälle, niin mukavaa se ilmeisesti oli :)